28.5.2014 Tästä syystä Jan Vapaavuori

Jyrki Katainen on tehnyt upeaa työtä Kokoomuksen ja Suomen hyväksi. Katainen on näkemyksellisesti ja määrätietoisesti johtanut Kokoomusta voitosta voitoon. Hän on ollut helposti lähestyttävä ja innostava johtaja, joka on väsymättömästi jaksanut keskustella järjestöväenkin kanssa.

Kokoomuksen puheenjohtajakisassa on nyt kolme erinomaista ehdokasta. Jokainen heistä olisi varmasti kyvykäs johtamaan puoluetta. Olen alusta asti ollut kuitenkin sitä mieltä, että Jan Vapaavuori olisi tässä tilanteessa paras valinta luotsaamaan Kokoomusta ja Suomea eteenpäin. Tämä näkemykseni on vain vahvistunut, kun olen päässyt muutaman kerran kuulemaan puheenjohtajakandidaatteja.

Olen keskustellut asiasta myös ei-poliittisten ihmisten kanssa, ja monet ihmiset ovat sanoneet arvostavansa Vapaavuoren asiantuntevaa, selkeää ja vakuuttavaa esiintymistä. Ihmiset tuntuvat luottavan siihen, että juuri Vapaavuori on se henkilö, joka pääministerinä pystyy viemään keskeneräiset asiat maaliin. Vapaavuoren rauhallinen ja maltillinen tyyli herättää luottamusta.

28.3.2014 Sote-ratkaisu antaa kaupungille mahdollisuuden uudistua

Kukaan ei vielä tiedä, mitä sote-ratkaisu tarkoittaa Tampereen seudulla. Tiedämme ison kuvan, mutta emme yksityiskohtia. Sote-alueellamme tulee olemaan  noin miljoona ihmistä. Yksi asia ainakin on selvää: kaupungin organisaatio pitää uudistaa uuteen sote-malliin sopivaksi. Sote-alueella on siis palvelujen järjestämisvastuu ja kunnat (ja yksityiset palveluntuottajat) voivat olla palvelujen tuottajia. Jos sote-alueelle muodostuu tämänkaltainen tilaaja-tuottaja-malli, Tampereen kaupungin tiltu jäänee torsoksi. Kun sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy sote-alueelle, kaupungin järjestämisvastuulle jää esimerkiksi perusopetus, joka ei ole alunperinkään oikein istunut tilaaja-tuottaja-malliin. On selvää, että myös pormestarimalliin tulee muutoksia, kun omaltakin vastuualueeltani katoaa kolmasosa palveluista.

Tässä vaiheessa on liian aikaista kehitellä uusia organisaatiomalleja. Tampereen yliopisto tekee parhaillaan kaupungin toimintamallin arviointityötä. Kun saamme arvioinnin tulokset ja maan hallitukselta sote-ratkaisun tarkemmat ohjeet, on aika ennakkoluulottomasti uudistaa Tampereen kaupungin organisaatiota. Tämä on todellinen mahdollisuus keksiä kunta uudelleen! Uusi toimintamalli pitää rakentaa siten, että se mahdollistaa palvelujen uudistamisen entistäkin vaikuttavimmiksi. Tehokas hallinto mahdollistaa sujuvan arjen työn.

Tulevan sote-alueenkin hallinnossa on tärkeää, että organisaatio rakennetaan puhtaalta pöydältä, ei vain mekaanisesti yhdistelemällä vanhoja. Tätä hallinnonuudistusmahdollisuutta ei saa jättää käyttämättä millään tasolla. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus selkiyttää monimutkaista hallintohimmeliämme, jota ansiokkaasti tämän päivän Aamulehdessäkin esiteltiin.

8.3.2014 Alkaako sote-soppa jäähtyä?

Sote-soppa on ollut vaarassa kiehua yli. Siinä mielessä tämä ministeri Vapaavuoren uusi selkeä ratkaisuehdotus on tervetullut. Kuntalaisen kannalta mikään ei muutu: kunta vastaa edelleen perusterveydenhuollostaan. Käytännössä vain sairaanhoitopiirit yhdistetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi eli erva-alueiksi (erityisvastuualue). Kunnat siis tilaisivat erva-alueelta ne palvelut, joista eivät pysty itse huolehtimaan. 

Tässä esityksessä poistuisi yksi hallinnon väliporras eli sairaanhoitopiiri. Valtion myöntämä lääketieteellinen tuki on nyt jo siirretty erva-alueille. 

Hallintohimmeleiden rakentamisen sijaan nyt on mahdollisuus keskittyä siihen, miten terveyskeskusten toimintaa ja tehokkuutta voidaan parantaa. Hyvin toimivia malleja on jo olemassa  sekä julkisella että yksityisellä puolella. 

SOTE-sanan alkuosasta ei nyt puhuttu mitään. Ilmeisesti kuntien tehtäväksi jää huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja saa samalta luukulta. 

 

 

5.3.2014 Valinnanvapaus lienee ainoa ratkaisu soteen

Kävin tänään tutustumassa Omasairaalaan Helsingissä. Tuki- ja liikuntaelinten vammojen ja sairauksien hoitoon keskittyvän päiväkirurgisen sairaalaan tavoitteena on saada potilas kuntoon mahdollisimman nopeasti. Asiakastyytyväisyys ja hoitoketju ovat asiat, joita mitataan säännöllisesti. Toimintatapoja hiotaan koko ajan sujuvimmiksi ja rönsyjä karsitaan. Ylilääkäri piipahti nopeasti tervehtimässä vieraita, mutta totesi pian, että hänen on mentävä perustehtävänsä ääreen. Hallinto on todella kevyt. Vakuuttavaa ja vaikuttavaa.

Ennen tätä vierailua ryhmällämme oli tilaisuus käydä eduskunnassa keskustelemassa sote-uudistuksesta ministeri Risikon kanssa. Pohdimme erityisesti sotelakiluonnoksen vaikutuksia Pirkanmaalle. Näyttää siltä, että kaikkia sote-uudistukselle asetettuja tavoitteita on hankala saavuttaa.

Itse alan kallistumaan yhä enemmän terveydenhuollon asiantuntijoidenkin suosittelemaan Ruotsin malliin. Miksi emme kokeilisi mallia Pirkanmaalla? Kuntalainen voisi valita terveysaseman, joko julkisen tai yksityisen, jos se täyttää hinta- ja laatukriteerit. Julkinen palvelu tarvitsee rinnalleen yksityisiä toimijoita. Jos ei muuten, niin oppiakseen uusia toimintatapoja ja asiakaslähtöistä asennetta.  Miksi ihmeessä julkinen palvelu on hidasta ja kankeaa? Mikä estää uudistamasta toimintaa asiakaslähtöiseksi, sujuvaksi ja kustannustehokkaaksi?

 

 

4.3.2014 Leikki ja ilo - luovuuden ja hyvinvoinnin lähde

Bongasin tänään Twitteristä linkin, jossa kerrottiin Suomen Kulttuurirahaston myöntäneen rahoituksen kolmevuotiselle hankkeelle: Koko Suomi leikkii. Professori Tuula Tamminen valotti hyvin leikin ja luovuuden välistä yhteyttä. Ilon puuttuminen puolestaan voi johtaa vakaviinkin mielenterveyden häiriöihin.

Tampere haluaa ehdottomasti tähän leikkiin mukaan! Selvitän heti huomispäivänä, miten meidän paikalliset MLL:n ja SPR:n joukot ovat tässä mukana ja miten kaupunki voi omalta osaltaan edistää tätä erinomaista ideaa.

Kaiken synkkyyden ja ongelmakeskeisyyden keskellä on virkistävää kuulla hankkeesta, jonka lähtökohta on näin positiivinen ja arkinen. Huomaan, että itsellänikin työn fokus on usein "häiriöpalveluissa". Niin tärkeää kuin sekin on, pitää muistaa, että suuri enemmistö elää suhteellisen tavallista elämää ilman suurempia murheita. Mikä sen parempaa ongelmien ennalta ehkäisyä kuin leikki ja arjen pienet ilot.

 

12.1.2014 Väärin säästetty?

Moni populistinen poliitikko sanoo, että hallinnon keventäminen on ratkaisu kuntien talousongelmiin. Toisen ääripään mielipiteen mukaan hallinnon keventäminen on turhaa näpertelyä, jolla ei ole mitään merkitystä talouden tasapainottamisessa. Tätä teemaa toimittaja Sari Sainiokin pohti tämän päivän Aamulehdessä.

Hallinnon keventäminen on yksi rakennemuutospaketin osa. Henkilötyövuosien vähentäminen hallinnollisista tehtävistä tuo merkittävän summan pysyvää säästöä lähivuosina. Ennen kaikkea tämä on tärkeä signaali uudesta toimintakulttuurista, jossa kirkastetaan perustehtävää ja keskitytään oleelliseen.

Sainio peräänkuuluttaa keskustelua siitä, mitä palveluja kunnan kuuluu asukkailleen tarjota. Suurin osa kunnan rahoista menee sosiaali- ja terveyspalveluihin ja koulutukseen, jotka ovat pääosin lakisääteisiä.  Kulttuuripalvelut eivät ole pakollisia. Niiden kustannus on kuitenkin olematon verrattuna niiden vaikutukseen kaupungin vetovoiman ylläpitämisessä ja ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Muutkin ei-lakisääteiset kokonaisuudet ovat euromääräisesti varsin pieniä, esimerkiksi järjestöavustukset. Katsokaapa tämän päivän Aamulehdestä MLL:n Tampereen paikallisosaston ilmoitusta toiminnastaan. Kaupungin pienien avustusten turvin kymmenet kolmannen sektorin järjestöt tekevät merkittävää ennalta ehkäisevää työtä.

Suuret säästöt saataisiin peruspalvelujen laatutasoa heikentämällä. Tätä tilannetta haluamme tietenkin välttää, koska peruspalveluja vartenhan kunta on olemassa. Nyt mennään tällaisella paketilla, ja urheilijoiden suosimaa sanontaa käyttäen  ”katsotaan, mihin se riittää.”

1.1.2014 Ajatuksia asiantuntemuksesta ja arvovalinnoista – erityisesti vuoden 2014 päätöksenteossa

Päätöksenteon pitää perustua tutkittuun tietoon, se on selvä. Kun päätetään veronmaksajien rahojen käytöstä, pitää olla aivan erityisen tarkka ja harkitseva. Nykyään puhutaan paljon tiedolla johtamisesta. Se on Tampereen kaupunkistrategiankin yksi johtoajatus. Pari viikkoa sitten professori Matti Wiberg syytti Hesarissa poliitikkoja päätösten heikosta valmistelusta ja siitä, etteivät päätöksiä tukevat laskelmat ole päteviä eivätkä julkisia.

Avoimuus ja ajantasalla oleva täsmällinen tieto ovat päätöksenteon kivijalka. Valmistelevat virkamiehet ovat pääsääntöisesti akateemisesti koulutettuja oman alansa asiantuntijoita ja osaavat siten etsiä viimeisimmän tutkimustiedon ja tilastot päätöksenteon pohjaksi. Mihin tarvitaan poliitikkoja? Jos päätökset voitaisiin tehdä VAIN tiedon pohjalta, eivätkö virkamiehet voisi saman tien tehdä päätökset?

Ajatellaanpa vaikka valtion budjettia. Olisi varsin helposti laskettavissa, minkälaisella veropotilla saataisiin valtion budjettivaje katettua. Mutta miten tämä verotaakka pitäisi jakaa? Tasavero vai progressiivinen vero? Onko painopiste palkkatyön vai kulutuksen verottamisessa? Miten turvataan verotuksen kannustavuus ja oikeudenmukaisuus? Näiden kaikkien vaihtoehtojen vaikutuksista pitää saada laskelmia, mutta absoluuttista totuutta ei laskelmista löydy. Se on arvovalinta, jonka voivat tehdä vain kansan valitsemat edustajat eli poliitikot.

Tampereella päätöksentekoon tulee ensi vuonnakin monia isoja asioita, esimerkiksi kannanottomme kuntarakenneuudistukseen, palveluverkon arvionti, keskusjätevedenpuhdistamo ja ratikka. Näissä kaikissa mainituissa asioissa tarvitsemme paljon faktatietoa päätöksenteon pohjaksi.

Ennen kuin voimme tehdä päätöstä Sulkavuoren puhdistamosta, tarvitsemme tarkkoja tietoja uuden keskusjätevedenpuhdistamon kustanuksista verrattuna nykyisen järjestelmän uusimiseen, sen vaikutuksista Pyhäjärven veden laatuun, Viinikan puhdistamon alueen täydennysrakentamismahdollisuuksista jne. Yhtä ainoaa totuutta emme tässäkään asiassa löydä vain faktojen pohjalta. Lopulta on kysymys tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, jota voivat harjoittaa vain kansan valitsemat luottamushenkilöt.

Kouluverkon arvointityö on jo käynnistynyt. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan ennen kaikkea ajantasalla olevat väestöennusteet. Oppilaita ei kuitenkaan voida jakaa kouluihin millään matemaattisella kaavalla. Meidän pitää ottaa huomioon myös alueellisen eriarvoistumisen ehkäisy, turvallinen koulumatka, monipuolinen tarjonta esim. painotukset ja valinnaisaineet. Päätöksenteossa kysymys onkin ennen kaikkea arvovalinnoista, mitä tekijöitä painotamme eniten? Kuluneen syksyn aikana onkin kerätty runsaasti tietoa myös käyttäjien näkemyksistä. Rehtoreille, oppilaille ja huoltajille on järjestetty työpajoja, joissa  kouluverkkoratkaisuja on pohdittu yhdessä. Turvallinen koulumatka näyttäisi odotetusti nousevan käyttäjien prioriteettilistan kärkeen.

Ratikka on suuri investointi, jota on valmisteltu pitkään ja huolellisesti. Meillä on jo nyt runsaasti tietoa erilaisista rahoitusvaihtoehdoista niin raiteiden, kaluston kuin operoinninkin osalta. Käytössämme on myös tutkittua tietoa ratikan vaikutuksista joukkoliikenteen käyttöön. Tarkemmat kustannuslaskelmatkin ovat työn alla. Uskon, että kun päätöksenteon aika tulee, meillä on riittävästi tietoa niin ratikasta kuin muistakin vaihtoehdoista. Koko totuus ei tässäkään asiassa lopulta löydy vain faktoista, niin tärkeitä kuin ne tässä suuressa hankkeessa ovatkin. Kysymys on ennen kaikkea liikennepoliittisesta ratkaisusta: haluammeko panostaa joukkoliikenteen kehittämiseen?

Faktatietoon perustuva päätöksenteko on erityisen vaikeaa kuntarakenneuudistuksen osalta. Tässä vaiheessa voi vain jälkiviisaasti todeta, että kunnallisalan tutkijat olisi kannattanut alusta asti tiiviisti integroida tähän savottaan. Eri alueiden tarpeiden ja ongelmien tarkempi määrittely olisi ollut parempi lähtökohta kuntauudistukselle kuin hallintolähtöinen karttaharjoitus. Selvitystyön perusteella Tampereen kaupunkiseudulla eniten kannatusta näyttäisi saavan ns. eurooppalainen kaupunki, mitä se sitten käytännössä tarkoittaisikaan. Muodostuisiko tämä suuri kokonaisuus nykyisistä kaupunkiseudun kunnista vai pilkottaisiinko Tamperekin pienempiin osiin vai muodostettaisiinko uudet palvelukunnat kokonaan uudelta pohjalta? Tällä hetkellä tuntuu todennäköiseltä, etteivät naapurikuntalaiset halua tulla tamperelaisiksi. Onko kukaan kysynyt, haluaako peltolammilaiset olla lempääläläisiä tai härmäläläiset pirkkalalaisia? Ehkäpä minäkin tulevaisuuden eurooppalaisessa kaupungissa olenkin kangasalalainen enkä kaukajärveläinen. Monet ovat peräänkuuluttaneet eri vaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia. Niiden saaminen tuntuu olevan vaikeaa. Eikö tämänkin tiedon pitäisi olla avointa julkiselle keskustelulle?

Toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta - päätöksentekijöille viisautta ja kansalaisille intoa ja mielenkiintoa yhteisten asioiden pohtimiseen!

21.10.2013 Akuutit sisäilmaremontit heti työn alle

Tampereella on yhteensä 116 päivähoidon käytössä olevaa kiinteistöä ja 51 koulukiinteistöä.

Kun tamperelaisissa päiväkodeissa tai kouluissa herää huoli sisäilman laadusta, perustetaan sisäilmastotyöryhmä. Päiväkodeissa sisäilmastotyöryhmiä on ollut yhteensä 29, joista kuudessa ongelmat on korjattu, viisi odottaa tulosten valmistumista ja 18 odottaa remonttia tai muita jatkotoimia (esim. käytöstä luopumista).

Kouluja on tutkittu viisi kappaletta. Suurimmassa osassa tutkimukset ovat rajautuneet vain osaan rakennuksesta. Lisäksi viidessä koulussa ovat tutkimukset kesken.

Voidaan sanoa, että tilanne on Tampereella hallinnassa, mutta remonttivauhti on ollut rajallisten resurssien vuoksi liian hidas. Kun ongelmat havaitaan, niihin puututaan. Valitettavasti rakennuksiin suoritetaan paljon osakorjauksia, vaikka kannattaisi samassa yhteydessä tarkastella rakennuksen muut korjaustarpeet. Vehmaisten koulu on valitettava esimerkki siitä, miten "laastaroimalla" ongelmia pala kerrallaan, lasku on lopulta suurempi, kuin jos rakennus olisi laitettu kerralla kuntoon.  

Tilakeskuksella on riittävästi tietoa niistä kohteista, joiden tilanne on akuutti. Näiden kohteiden remontteja on nyt vauhditettava. Tämä ennalta ehkäisee suurempien kustannusten syntyä, mutta mikä tärkeintä - ehkäisee lasten ja työntekijöiden altistumisen sisäilmahaitalle.

Me päättäjät tarvitsemme nyt realistiset kustannus- ja aikatauluarviot sisäilmakorjausten vauhdittamisesta. Tilakeskuksen väen ja poliittisten päättäjien pitää pikimmiten istua saman pöydän ääreen keskustelemaan, millä summalla ja aikataululla akuutit sisäilmaremontit on mahdollista toteuttaa. Luulisi tässä työttömyystilanteessa ainakin rakennusmiehiä löytyvän! 

 

18.10.2013 Ihan paras asukasilta

Tällä kertaa asukasillan teemana oli kansainvälisyys. Olemme pari kertaa aiemmin järjestäneet maahanmuuttajille suunnatun asukasillan, mutta tällä kertaa laajensimme teemaa kansainvälisyyteen yleisemminkin.

Tämän asukasillan henki oli todella positiivinen ja innostava. Osallistujat keskittyivät enimmäksen tuomaan esiin ajatuksiaan ja ideoitaan siitä, miten Tampere voisi olla hyvä kotikaupunki myös ulkomaalaistaustaisille. En kokenut istuvani "piinapenkissä", vaan osallistuvani innostavaan dialogiin kuntalaisten kanssa. Kertaakaan en joutunut selittämään, miksi kaupunki laittaa rahansa tunneliin eikä palveluihin.

Ylivoimaisesti eniten keskusteluttanut asia oli työ. Ulkomaalaistaustaisilla ihmisilllä on kova halu saada työtä, mutta se ei ole helppoa. Tutkintotodistuksia ei tunnisteta eikä tunnusteta, kielitaito on ongelma ja ennakkoluulojakin on. Useampi henkilö harmittelikin sitä, että täällä passivoituu helposti, kun huomaa, että sosiaalietuuksillakin pärjää. Tästä asenteesta pitäisi kantaväestönkin ottaa oppia.

Pohdimme mahdollisuuksia koota eri toimijoita saman katon alle, jotta apua elämän eri asioihin löytyisi yhdeltä luukulta.

Tilaisuudessa oli myös muutama paluumuuttajanainen, jotka ovat perustamssa omaa yritystä. Paluumuuttajat ovat ryhmä, joita todella kannattaisi houkutella Tampereelle. Ajatelkaa, miten paljon osaamista ja kielitaitoa saisimme kotikaupunkiimme, jos syntyperäiset suomalaiset, jotka ovat vuosia tai jopa vuosikymmeniä asuneet ulkomailla, muuttaisivatkin Tampereelle. Tehdään Tampereesta paluumuuttajien pääkaupunki!

Ja vielä yksi tulevaisuuden visio syntyi illan aikana: venäjänkielinen opetus. Tampereella on mahdollista saada vieraskielistä opetusta englannin, saksan ja ranskan kielellä. Mitä, jos meillä olisi myös venäjänkielistä opetusta tarjolla aina päiväkodista lähtien? Tampereella asuu nimittäin 2500 venäläistä.

 

 

4.9.2013 Tunnelikeskustelu kiehahti - otetaanpa nyt rauhallisesti!

Pormestarikoalitiossa mukana olevat valtuustoryhmät ovat sopineet, että tunneli on erilliskysymys ja että tunnelin rakentamisesta päätetään lopullisesti tänä syksynä. Olemme sopineet, että hankkeen kehitysvaihe viedään loppuun, mutta toteutusvaihetta ei aloiteta ennen kuin valtuusto on asiasta äänestänyt. Juuri näin on toimittu. Tunnelin suunnittelutyötä on  jatkettu aikaisemmin tehtyjen päätösten mukaisesti. Valmistelevat virkamiehet eivät ole voineet lopettaa suunnittelua sillä perusteella, että valtuuston enemmistö ei ehkä enää kannatakaan hankkeen jatkamista. Tästä syystä on täysin loogista, että tilaajapäällikkö Risto Laaksonen on todennut allekirjoituksellaan hankesuunnitelman tavoitteet saavutetuiksi. Mitä muuta hän olisi voinut tehdä, koska tavoitteet oli saavutettu? Lakimiesten mukaan hankesuunnitelman hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä mahdollisten korvausvaatimusten suhteen. Toteuttamissuunnitelmaa ei siis ole allekirjoitettu, niinkuin olemme sopineet.

Kokoomuksen ja RKP:n ryhmä kannattaa pitkän tunnelin rakentamista. Tämän vuoden aikana tehdyt lisäselvitykset osoittavat pitkän tunnelin ylivoimaisesti parhaaksi vaihtoehdoksi. Tässä vaihtoehdossa täydennysrakentamismahdollisuudet ja keskustan kehittämismahdollisuudet ovat ylivoimaiset. Bulevardi-vaihtoehto kuulostaa sinänsä mukavalta, mutta aiheuttaisi melkoisen kaaoksen koko keskustan liikenteeseen. Tampereen seudun asukasmäärä kasvaa 90 000 asukkaalla seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. On epärealistista ajatella, että autoilu vähenisi niin merkittävästi, että kasvava liikenne hoituisi vain joukkoliikennettä kehittämällä. Myös kävelykeskustan kehittäminen jää haaveeksi, jos liikenne puuroutuu Rantaväylällä. Erityisen painava syy hankkeen tukemiselle on sen työllisyysvaikutukset. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää käyttämättä tällaista työllisyyshanketta.

Kaikesta huolimatta tämä hanke pitää asettaa mittasuhteisiinsa. Tunnelin kokonaishinta on 180 miljoonaa. Tämä vastaa kaupungin yhden vuoden investointibudjettia. Kun vähennämme summasta valtion osuuden, kaavoitus- ja maanmyyntitulot, hinnaksi jää 40-60 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Vuoreksen koulukeskus maksoi 45 miljoonaa euroa ja Särkijärven silta 25 miljoonaa euroa. Puhumattakaan kunnallistekniikasta, teistä ja palveluista, joita uudelle asuinalueelle pitää rakentaa. Ranta-Tampellaan ei tarvitse rakentaa kirjastoa, terveysasemaa tai koulua. Täydennysrakentaminen on kaupungin kannalta edullisinta rakentamista.

Kaupunginvaltuustolla on edessään vaikeita ja suuria päätöksiä heti tunnelipäätöksen jälkeen. Valtuuston pitää pystyä tekemään päätöksiä, joilla saadaan kaupungin talous tasapainoon. Nyt jos koskaan tarvitsemme yhteishenkeä. Epäluottamusta kylvämällä lamautamme päätöksentekokykymme. Tampere tarvitsee nyt suoraselkäisiä päättäjiä, jotka ajattelevat ensisijaisesti kaupunkilaisten etuja.

 

4.8.2013 Työelämän sietämätön keveys

Viisi viikkoa sitten jäädessäni lomalle, eräs facebook-kaverini oli kauhistunut kunnan työntekijöiden pitkistä lomista: ”Älkää kysykö, miksi Suomen kilpailukyky romahtaa? Arvatkaapa, ovatko kiinalaiset näin kauan poissa tuotannosta?” Jatkoin Pekan kanssa facessa keskustelua mm. työhyvinvoinnista.  ”Arvaa, miettiikö 500 miljoonaa kiinalaista keskiluokkaista ihmistä työtyytyväisyyttä ja lomia mennessään töihin ja halutessaan vimmatusti ekan jääkaapin, väri-tv:n tai auton?”

No, vietin hyvällä omatunnolla pitkän lomani. Eikä Pekkakaan oikeasti halunnut syyllistää.  Nämä raikkaat ajatukset kuitenkin innoittivat perehtymään suomalaiseen työelämään vähän tarkemmin. Siispä Tilastokeskuksen lukujen kimppuun!

Vuosityöaika on sekä kunnalla että valtiolla todella merkittävästi lyhyempi kuin kaupan ja teollisuuden alalla. Kunnan toimistotyöaika ja valtion virastoaika on 1559 tuntia vuodessa. Kunnan yleistyöaika on 1645 tuntia. Teollisuuden vuosityöaika on 1724 tuntia ja toimihenkilöillä 1710 tuntia. Teollisuuden toimihenkilöt tekevät siis lähes kolme viikkoa enemmän vuodessa töitä kuin julkisen sektorin toimihenkilöt. Muihin maihin verrattuna vuosityöaikamme on keskitasoa. Kiinassa ja Japanissa tehdään eniten töitä, yli 2000 tuntia vuodessa. Käytännön elämästä toki tiedämme, että työpaikalla vietetty aika ei aina korreloi työn tuottavuuteen.

Suomessa näyttäisi tilastojen mukaan olevan joustavimmat työaikajärjestelyt. Meillä on mahdollisuus kerryttää työtunteja ja käyttää niitä kokonaisina lomapäivinä. Lama-aikoina teollisuustyöntekijöillä sairauspoissaolot vähenevät .

Valtion ja kunnan työntekijöistä 30% on sitä mieltä, että henkilöstöä on liian vähän työtehtäviin nähden. Yksityisellä sektorilla vastaava luku on 20%.

Kaiken kaikkiaan 30 vuodessa työelämä on tilastojen mukaan muuttunut myönteiseen suuntaan. Palkansaajien osaamistaso on noussut, mahdollisuudet kehittyä työssä ja saada työpaikkakoulutusta ovat kehittyneet tuntuvasti, työtehtävät ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja itsenäisemmiksi ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat lisääntyneet.

Tuloerot ovat pysyneet 2000-luvulla kutakuinkin ennallaan. Tulo-ja varallisuuserojen indikaattori, gini-indeksi (tulo- ja omaisuuserojen laskennallinen indikaattori) on Euroopassa 31, Suomessa 26, Norjassa 23 ja Latviassa 35. Suomessa tuloerot ovat siis alhaisemmat kuin Euroopassa keskimäärin.

Yllätyksekseni olen innostunut tilastoista. Matti Apusta lainatakseni: ”Jos ymmärtäisimme lukuja, elämä olisi vähemmän hysteeristä.” Yleisen valituksen ja surkuttelun keskellä on hyvä havaita, että loppujen lopuksi asiat ovat paremmin kuin koskaan! Tiedän, että tällaiset kommentit leimataan helposti ongelmien vähättelyksi. On päivän selvää, että epäkohtiin on puututtava.

Omaan työhyvinvointiinsa voi monissa tehtävissä itsekin vaikuttaa paljon. Ulkomaankauppaministeri Stubb kirjoitti kolumnissaan Finnairin Bluewings-lehdessä pyrkivänsä 8+8+8-malliin, vaikka se ministerin tehtävissä vaikeaa onkin. Työtä, unta ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa. Moni tunnettu poliitikko torppasikin Ilta-Sanomissa Stubbin pyrkimyksen mahdottomaksi. Stubbin kehotukset harrastaa tiukkaa kalenterikuria ja keskittyä oleelliseen kannattaa kuitenkin ottaa varteen.

 

19.7.2013 Lisää lakeja ja sääntöjä vai tervettä järkeä ja vastuuta?

Suomi-Areenassa kuuntelin keskusteluja mm. koulutuksesta, nuorisotyöttömyydestä ja taloudesta. Huomionarvoista oli se, että meillä vieläkin elää vahva usko siihen, että lait ja sääntely ratkaisevat kaikki ongelmat. Onneksi yhä useampi keskustelija peräänkuulutti myös tervettä järkeä, yksilön velvollisuuksia ja työelämän joustoja.

Räikein esimerkki uskosta lakien kaikkivoipaisuuteen oli erään keskustelijan vaatimus siitä, että lain pitää velvoittaa koulut yhteisöllisyyteen. On hyvä, että kouluelämän pelisäännöistä keskustellaan ja erityistilanteita varten lailla varmistetaan opettajille ja rehtoreille keinot nopeasti puuttua akuutteihin kriisitilanteisiin. Yhteisöllisyyden rakentaminen luokassa ja koulussa on henkilökunnan pitkäjänteisen ja ammattitaitoisen toiminnan tulos. Siinä ratkaisevat konfliktinratkaisutaidot, kommunikaatio ja ylipäätään ryhmätaidot, kuten tutkimusprofessori Tommi Hoikkala viisaasti totesi.

Nuorisotyöttömyys on kaikkien huulilla. Monissa maissa on tehty päätös, että ketään ei päästetä syrjäytymään. Kaikki otetaan mukaan työelämään. Miksi meillä hyvät ehdotukset nuorison työllistämiseksi torpataan,  kyseli Jari Sarasvuo. Esimerkkinä hän mainitsi Soininvaaran ja Vartiaisen ratkaisuehdotuksen nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Yksi hyvin toimiva järjestelmä on vuokratyöfirmat. Ne tarjoavat nykynuorten toiveiden mukaisesti joustavuutta, erilaisia työntekemisen muotoja ja mahdollisuuden kerätä työkokemusta pienistä paloista. Yrittäjälle vuokratyöfirman kautta hankittu työvoima antaa uskallusta yrittää kasvaa. Jos vaihtoehto on palkata työntekijä pysyvään työsuhteeseen, yritystoiminnan kasvattaminen ei ehkä ole mahdollista. Vuokratyöfirmat ovat historiansa aikana tehneet myös virheitä, joiden vuoksi monet edelleen suhtautuvat niihin penseästi. Työvoimatoimistot voisivat ottaa oppia vuokratyöfirmojen nopeasta ja joustavasta tavasta välittää työtä. Tärkein on kuitenkin nuoren oma asenne, kuten savolaisnuori asian kiteytti: ”Aina kun puhelin soi, pittää lähteä!”

Vastakkainasettelua syntyi, kun keskusteltiin kohdennetuista palveluista versus kaikille suunnatuista ns. universaalipalveluista. Meillä on erinomaiset universaalipalvelut, kuten esimerkiksi neuvolat ja peruskoulu. Näistä olemme ylpeitä. Sen sijaan näiden palvelujen sisällä pitää tarkoin miettiä, miten rajalliset resurssit kohdennetaan. Onko järkevää lisätä koko ikäluokan terveystarkastuksia, kun se tarkoittaa sitä, että terveydenhoitajilla jää yhä vähemmän aikaa niille, jotka tarvitsevat tukea? Järjestelmämme on rakennettu ”kaikille kaikkea”-periaatteella. Palvelujen kehittäminen ei voi jatkossa perustua siihen, että aina tulee kaikille jotain lisää. Eniten tukea tarvitsevien palvelut pitää räätälöidä, jotta ne tehoavat. Emmehän halua palata 1800-luvun köyhäinhoitoajatteluun, näpäytti presidentti Tarja Halonen, kun nuori kansanedustaja puhui palvelujen kohdentamisesta. Ei varmasti kukaan halua romuttaa sitä hyvinvointiyhteiskuntaa, joka meille on sotien jälkeen rakennettu, mutta nyt on aika reivata sitä uuteen suuntaan. Hyvinvointiyhteiskunta on päivitettävä 2020-luvulle. Tässä yhteydessä myös yksilön oikeudet ja velvollisuudet on arvioitava uudelleen.

Hyvinvointiyhteiskuntaa on kritisoitu siitä, että se passivoi kansalaisia. Ehkäpä tässä uudelleen reivaamisessa voidaan korostaa myös yksilön vastuita ja velvollisuuksia, jotka johtavat parempaan elämänhallinnan tunteeseen. Tunne siitä, että on oman elämänsä subjekti, on eräs hyvinvoinnin kulmakivi.

23.6.2014 Juhannus Pariisissa - melkoinen kontrasti suomalaiseen elämänmenoon

Rentouttavan lomailun ohessa oli hyvä tehdä havaintoja ranskalaisesta elämänmenosta. Perjantai-iltana joka kadun kulmassa esiintyi joku bändi ja ihmismassat velloivat kaduilla. Tuli mieleen Tampereen keskustan kehittäminen - meillä on vielä pitkä matka elävään keskustaan!

Juhannusaattona Luxenbourgin puisto oli täynnä piknikillä olevia ihmisiä, lähinnä nuorisoa. Silmiin pistävää oli se, että lähes kaikilla nuorilla oli paperikassillinen mäkkärin tuotteita eväänään. Onkohan tämä ranskalaisnuorison tapa kapinoida- syödä roskaruokaa puistossa?

Tänään sunnuntaina hotellimme vieressä oleva Richard-Lenoirin puisto täyttyi torikauppiaista heti aamusta. Sieltä alueen asukkaat kävivät ostamassa myös luxustuotteensa, kuten osterinsa ja sinisimpukkansa. Elintarvikkeiden valikoima ja epäilemättä laatukin oli parempi kuin meidän supermarketeissa muoviin käärityissä puolivalmisteissa.

Metroa ei koskaan tarvinnut odottaa kolmea minuuttia kauempaa ja perille pääsi nopeasti. Miljoonakaupungissa yksityisautoilija ei ole kuningas. Autoilijat kyllä soveltavat varsin luovasti erilaisia sääntöjä. Ei ollut tavatonta, että auto oli pysäköity keskelle risteystä tai jopa suojatielle. Se vähän pisti lainkuuliaisen suomalaisen silmään.

Kaupungilla näki monenlaista yritteliäisyyttä: ihmispatsaita, metrossa kierteleviä musikantteja ja erilaisia kaupustelijoita. Luultavasti monet näistä kaupustelijoista olivat laittomia maahanmuuttajia, mutta silti en voinut välttyä ajatukselta: onkohan Ranskassa kaikenlainen työnteko aina kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen? Minkälainen on sosiaaliturvan taso? Ja onko yritteliäisyydellä ja heikolla sosiaaliturvalla ylipäätään mitään yhteyttä toistensa kanssa?

Monimuotoisen, suvaitsevaisen ja rennon elämänmenon taustalla pn varmasti paljon epäkohtia, jotka eivät turistille näy. Ilmeisin niistä on asuinalueiden eriarvoistuminen, jonka jopa turisti huomaa.

Kaiken kaikkiaan Pariisi on upea ja pariisilaiset ovat elegantteja ja kohteiliaita. Ystävällinen "Bonjour" on herkässä - jopa hississä ventovieraalle!

 

 

16.6.2013 Peruspalvelut ja matalan kynnyksen tuki järjestettävä lähellä

Tämän päivän Aamulehdessä Risto Koivisto muistelee Suomen EU:in liittymisen alkuaikoja. Tällöin keskeisenä teemana oli ns. subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate, jonka mukaan asioista on päätettävä niin lähellä kansalaisia kuin mahdollista. Lähidemokratia koettiin siis tärkeäksi. 

Tämä periaate ei ole kovin voimakkaasti ollut esillä näissä nyt vellovissa sote- ja kuntarakennekeskusteluissa.Tätä periaatetta voitaisiin hyvinkin soveltaa, ei pelkästään 
päätöksenteossa, vaan myös palvelurakenteiden uudistamisessa. Minkälaisia palveluja  tarvitsemme aivan kansalaisten naapurustossa (kylässä, kaupunginosassa) ja minkälaiset palvelut hyötyvät toimintansa tehokkuuden tai taloudellisuuden kannalta keskittämisestä. Mitä jos lähtisimmekin kuntalaisten tarpeista liikkeelle ja rakentaisimme mallin sen pohjalta?

Otan esimerkin lasten ja nuorten palveluista: neuvola, päiväkoti ja koulu ovat ns. universaalipalveluja eli palveluja kaikille. Nämä palvelut on varmasti jatkossakin tarkoituksenmukaista järjestää lähellä. Miten nämä palvelut pitäisi organisoida siten, että erityispalvelut tulisivat tukemaan kokonaisuutta? Se voisi tarkoittaa perhetyöntekijöitä päiväkodissa, lastensuojelun avotyötä koululla jne. Lastensuojelun sijaishuolto sen sijaan olisi varmasti jatkossakin järkevää järjestää koko seudulle.

Palvelutarve olisi huolellisesti analysoitava ja suunniteltava ennenkuin lähdetäään kunta- tai sotealuerajoja muuttamaan mekaanisesti esim. pelkän väestömäärän perusteella. Ainakin lasten ja nuorten palveluihin sopisi malli, jossa ns. vihreän ja keltaisen alueen palvelut olisivat lähellä ja punaisen alueen palvelut keskitettyinä suurempaan kokonaisuuteen. Nämä universaalipalveluja tukevat palvelut, kuten perhetyö ja lastensuojelun avotyö, pitäisi olla kiinteässä yhteydessä universaalipalveluihin. Mieluummin saman katon alla. Eiköhän tätä logiikkaa voisi kokeilla laajemminkin hyvinvointipalveluissa? Pitääkö rajan ylipäätään kulkea sotessa?
 

2.6.2014 Sähköinen reissuvihko ärsyttää

Helmet ja vilmat ovat olleet esillä mediassa viime aikoina. Opettajat ovat rasittuneita vanhempien liiallisesta viestittelystä ja vanhempia ärsyttää opettajien yksityiskohtaiset raportoinnit lapsensa käyttäytymisestä. Jälkimmäisestä asiasta mainio kirjoitus tämän aamun Hesarissa.

Sähköisen reissuvihon suurin ongelma on se, että pahimmillaan aikuiset puhuvat ohi/yli lapsen. Kaikesta ei tarvitse koko ajan raportoida. Koulu on lapsen omaa elämää ja hänen itsenäisyyttään pitää kunnioittaa ikätasolle sopivalla tavalla. Toki helmet ja vilmat myös helpottavat tiedonkulkua ja yhteistyötä. Oppimisvaikeuksista ja käyttäytymisen ongelmista pitää ensisijaisesti keskustella kasvotusten. Näiden asioiden seurannassa sähköinen reissuvihko on hyvä apuväline. Kohtaamisen taidot ovat avainasia niin netissä kuin livenä. Ansaittua ja rentouttavaa lomaa kaikille opettajille, oppilaille ja vanhemmille!

 

1.5.2013 Tampere- näköalojen kaupunki

Vappupuheet on pidetty ja Tampereen tulevaisuutta visioitu. Pormestari Anna-Kaisa Ikonen kertoi, että yksi valmisteilla olevan kaupunkistrategian työnimi on "Tampere-näköalojen kaupunki."

Tampereen luonnonläheinen sijainti ja vahva teollisuushistoria tekevät Tampereesta ainutlaatuisen. Tammerkosken kansallismaisema ja järvien rannat tarjoavat mahdollisuuden kehittää keskustastamme maailmanluokan turistikohteen. Rantabulevardit Näsijärven ja Pyhäjärven rannoilla sekä nämä kaksi järveä yhdistävät kävelyreitit Tammerkosken rannoilla mahdollistaisivat sen, että aivan Tampereen keskustassa voisi kävellä yhdeksän kilometrin matkan rantareittejä pitkin. Missä muussa Suomen kaupungissa tämä on mahdollista? Eipä taida löytyä kovin montaa vastaavaa kohdetta Suomen ulkopuoleltakaan.

Tampere on mahdollisuuksien kaupunki monessakin mielessä. Se on sitä asukkailleen, opiskelijoille ja yrittäjille. Tampereella on vireä elinkeinoelämä ja vetovoimaiset oppilaitokset.

Tampere valitaan yhä uudelleen ja uudelleen erilaisissa kyselyissä Suomen parhaaksi kaupungiksi. Nyt ei pidä käpertyä tyytyväisenä sisäänpäin, vaan katsoa rohkeasti eteenpäin. Nyt on aika kuunnella elinkeinoelämää ja tutkimusmaailmaa uusien menestystarinoiden löytämiseksi. Nyt pitää uskaltaa uskaltaa!

10.4.2013 Koulurauha on yhteinen asia

On hyvä, että koulujen työrauhaongelmat ovat nousseet yleiseen keskusteluun. Lainsäädännön tarkistaminen on hyvä asia. Yksittäistapaukset pitää selvittää perusteellisesti, jotta osapuolet voivat ottaa niistä opikseen.

Syyllisten etsiminen ja tuomitseminen ei kuitenkaan ratkaise tätä kysymystä. Pikemminkin päinvastoin. Vastakkainasettelu lisää epäluottamuksen henkeä ja myrkyttää kouluyhteisön ilmapiirin. Nyt on aika käynnistää perusteellinen keskustelu kaikkien osapuolten, niin oppilaiden, opettajien kuin vanhempienkin oikeuksista ja velvollisuuksista.  

Muutamissa tamperelaisissa kouluissa on jo vuosia sitten laadittu yhteistyössä oppilaskunnan, opettajakunnan ja vanhempianyhdistyksen kesken  "Oppilaiden oikeudet ja velvollisuudet", "Opettajien oikeudet ja velvollisuudet" ja "Henkilökunnan oikeudet ja velvollisuudet". Näitä yhdessä tehtyjä linjauksia pidetään vuosittain esillä, ne esitellään uusille oppilaille ja perheille ja niitä arvioidaan säännöllisesti. Yhdessä sovittuihin pelisääntöihin on helppo vedota, kun erilaisia ristiriitoja tulee eteen.

Suuren enemmistön kanssa asiat sujuvat mallikkaasti, kun yhteisistä pelisäännöistää on sovittu ja eri osapuolten välinen vuorovaikutus toimii. Yleensä hankalatkin tilanteet saadaan selvitettyä, kun osapuolet istuvat saman pöydän ääreen etsimään ratkaisua. Oikeudenmukainen kohtelu ja kaikkien osapuolten kuuleminen lisäävät luottamuksellista ilmapiiriä, mikä puolestaan on tärkeä koulurauhaa edistävä tekijä.

Valitettavasti kouluissa sattuu myös näitä viime päivinä mediassa esiin nousseita välikohtauksia. Opettajalla pitää olla oikeus ojentaa sopimattomasti käyttäytyviä oppilaita. Suurella enemmistöllä on oikeus turvalliseen koulupäivään.

19.3.2013 Lasten oikeus vanhempiinsa puhuttaa

Matti Apunen sohaisi arkaan asiaan tämän aamun Hesarissa asettamalla subjektiivisen päivähoidon kyseenalaiseksi. Hyvää tarkoittava laki on kääntynyt lapsen etua vastaan, jos siitä on tullut laki vanhempien oikeudesta omaan aikaan.

Tampereella noin kymmenellä prosentilla kokpäiväisessä päivähoidossa olevilla lapsilla on jompikumpi tai molemmat vanhemmat kotona. Tähän lukuun eivät sisälly perheet, joilla on jokin erityinen syy päivähoitotarpeeseen. 

Tampereella on aktiivisesti kehitetty vaihtoehtoja kokopäiväiselle päivähoidolle. Päivähoitopaikkatakuun myötä monet vanhemmat uskaltavat nyt luopua vanhemman lapsen päivähoitopaikasta, kun perheeseen syntyy uusi lapsi. Ennen monet pitivät varmuuden vuoksi paikkaa päästäkseen samaan päiväkotiin takaisin, kun päivähoitotarve tulee taas ajankohtaiseksi.

Tampere tarjoaa myös maksutonta kerhotoimintaa vaihtoehdoksi kokopäiväiselle hoidolle. Lapsi voi käydä kerhossa 12 kertaa kuukaudessa kolmen tunnin ajan. Kerho pidetään usein päiväkodin tiloissa ja ryhmät ovat kiinteät. Jos kysymyksessä on alle 3-vuotias lapsi, on perhe oikeutettu myös kotihoidon tukeen ja Tampere-lisään.

Valmistelussa on myös tuntiperustainen päivähoitomaksu. Julkisuudessa on esitetty epäilyjä siitä, että tuntiperustainen laskutus johtaisi lapsen kannalta hajanaiseen päivähoitopäivään. Käytänössä uudistuksen on todettu lyhentävän lapsen hoitopäivää. Pienempi päivähoitomaksu motivoi vanhempia esimerkiksi porrastamaan omia aikataulujaan ja siten lyhentämään lapsen hoitopäivää.

Suurin osa vanhemmista tekee kaikkensa varmistaakseen, että lapsen hoitopäivä ei ole liian pitkä ja että lapsella on myös lomaa. Kunnan tehtävä on tarjota riittävästi vaihtoehtoja, jotta perheet voivat valita heille sopivan päivähoitomuodon. Lähtökohta palvelujen kehittämisessä on aina lapsen etu.

5.2.2013 Hallintorajattomilla palveluilla lisää vaikuttavuutta

Pieksämäki, Oulu, Hämeenlinna ja Tampere ovat yhdistäneet professori Matti Rimpelän johdolla voimansa pohtiessaan miten lasten ja nuorten palvelut pitäisi järjestää, jotta perheet saisivat tukea riittävän ajoissa ennen kuin ongelmat kärjistyvät ja tilanteet monimutkaistuvat.

Viimeiset 20 vuotta painopiste on ollut ongelmien tunnistamisessa ja varhaisessa puuttumisessa. Tämä ajattelutapa on konkretisoitunut monenlaisiksi erityispalveluiksi. Tunnistettuihin ongelmiin haetaan apua monilta erityistyöntekijöiltä. Järjestelmä näyttäytyy hajanaisena asiakkaalle. Lapsen ja perheen elämässä saattaa olla samanaikaisesti lastensuojelun, lastenpsykiatrian, perheneuvolan, koulun oppilashuollon  ja erityisnuorisotyön tukitoimia. Kenellä on kokonaisvastuu perheen tilanteesta, jos perheen omat voimavarat eivät siihen riitä? Jos perheessä on vielä samanikaisesti työttömyyttä ja päihde-tai mielenterveysongelmia, perhe ei yksinkertaisesti selviä tästä luukulta toiselle kulkemisesta.

Tässä asiassa olisi ehkä viisasta reivata suuntaa takaisin 70-luvulle, jolloin painopiste  oli kotikasvatuksen tukemisessa. Entisaikojen kodinhoitajien perään monet haikailevat.

Mitä tämä tarkoittaisi 2010-luvun palvelujärjestelmässä? Pitäisikö meidän tuoda perhetyöntekijät päiväkoteihin ja kouluille? He voisivat tehdä osan työajastaan päivähoidossa tai perusopetuksessa ja osan ajastaan iltapäivällä perheessä. Jos perheen elämänhallinta on kateissa, kotiin tarvitaan ihminen, joka kädestä pitäen ohjaa perhettä ottamaan vastuuta lapsistaan ja kodistaan.

Perheen kriiseissä ja vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissö monet haluavat etsiä tukea peruspalvelujen ulkopuolelta. Pitäisikö meillä olla perhekeskus, johon olisi koottu esimerkiksi järjestöjä, jotka tekevät perheitä tukevaa työtä? Tällainen matalan kynnyksen tuki voisi estää ongelmien paisumisen suuremmiksi.

Osataksemme suunnata oikein rajalliset resurssit tarvitsemme tietoa palvelujen vaikuttavuudesta. Tämä on ns.pehmeissä tieteissä vielä lapsen kengissä. Me tiedämme tarkasti, miten eri syöpätyyppien parantumisennuste on kehittynyt uusien hoitomuotojen myötä. Onko mahdollista saada vastaavaa tietoa vaikkapa lastensuojelun palvelujen vaikuttavuudesta?

Näitä kysymyksiä pohdimme yhdessä seuraavan kerran maaliskuussa. Samanaikaisesti täällä Tampereella eri tuotantoyksiköiden johdon pitää kannustaa työntekijöitään laittamaan viisaat päänsä yhteen ja pohtimaan olisimmeko yhdessä enemmän kuin yksin.

Nyt pitäisi laittaa kaikki palvelut pussiin, ravistaa ja rakentaa palveluketjut uudelleen. Tämä "suunniteltu epäjärjestys", kuten Hämeenlinnassa sanotaan, toivon mukaan tuottaa uusia ja vaikuttavampia tapoja luoda lapsille ja nuorille parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet.

 

18.1.2013 Hyvinvointia ja vetovoimaa

Tänään julkaistu Anna-Kaisa Ikosen pormestariohjelma on laajapohjaisen yhteistyön tulos. Prosessin aikana jokaisella tulevalla kaupunginvaltuutetulla on ollut tilaisuus vaikuttaa ohjelman sisältöön. Monet valtuutetut ovat osallistuneet ohjelmatyöryhmiin, joita apulaispormestarikandidaatit ovat vetäneet. Valtuustoryhmät ovat päässet kommentoimaan ohjelmaluonnosta työn edetessä. Ohjelmaprosessi antaa hyvän pohjan kaupunkistrategialle, jossa pormestariohjelman tavoitteet konkretisoidaan mitattaviksi tavoitteiksi.

Tamperelaisten lapsiperheiden kannalta on oleellista, että peruspalvelut toimivat hyvin. Neuvolasta perheet saavat entistä enemmän tukea myös vanhemmuuteen.  Monipuoliset päivähoitomahdollisuudet auttavat perheitä työn ja vanhemmuuden yhteensovittamisessa. Tampere-lisä helpottaa taloudellisesti vanhempien valintaa hoitaa lastaan kotona.  Tuntiperustainen laskutus päivähoidossa mahdollistaa perheiden joustavat  ratkaisut. Pienelle koululaiselle on tärkeää, että koulu on lähellä. Opetuksen laadusta ei tingitä: kohtuullinen ryhmäkoko, ammattitaitoinen henkilökunta ja innostava oppimisympäristö ovat hyvän koulun rakennusaineet.

Joskus elämässä tulee mutkia matkaan. Jos lapsella tai perheellä on huolia, apua pitää löytyä helposti ja nopeasti. Koululaiset saavat apua luontevasti oppilashuoltoryhmän kautta ja pienemmät lapset hyvinvointineuvolan kautta. Kolmannen sektorin toimijoilla on monia perheille tarkoitettuja tukipalveluja.  Näitä matalankynnyksen palveluja tuodaan enemmän saman katon alle ja niistä tiedottamista parannetaan.

Painopistettä siirretään korjaavista palveluista ennalta ehkäiseviin palveluihin. Psykiatriset sairaanhoitajat kouluilla ovat jo muutamassa kuukaudessa lyhentäneet jonoja nuorisopsykiatrian klinikalla. Perhepiste Nopean sosiaalityöntekijät jalkautuessaan kouluille ovat  estäneet monen perheen tilanteen kriisiytymisen lastensuojeluilmoituksen tai jopa huostaanoton partaalle.

Jos asiat ovat oikein pahasti solmussa ja omat voimat eivät enää riitä tukiviidakossa rämpimiseen, tarvitaan tukihenkilö, joka auttaa perhettä tai yksilöä saamaan elämän hallintaan. Tukihenkilötoimintaa kehitetään vapaaehtoistyön pohjalta. Jos perhe tai lapsi on monien eri tukitoimien piirissä, jonkun asiantuntijan pitää ottaa kokonaisvastuu yksilön tilanteesta. 

Kaupunkilaisten palvelutarpeet kasvavat, mutta kaupungin tulot pienenevät. Tästä syystä emme lupaa mitään lisää. Lupaamme yrittää keksiä keinoja tehdä asioita fiksummin. Työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija, siksi jokaista kaupungin työntekijää kannustetaan oman työnsä kehittämiseen.  Olemassa olevia palveluja yhteensovittamalla saamme lisää laatua ja vaikuttavuutta. Kokeilemme hallintorajattomia palveluita jossakin kaupunginosassa kaatamalla raja-aidat perusopetuksen, lastensuojelun ja nuorisotoimen väliltä. Uskomme, että yhdessä eri toimijat ovat enemmän kuin jokainen toimija yksin.

Pormestariohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota myös siihen, että meillä riittäisi tulevaisuudessakin rahat palvelujen järjestämiseen. Elinkeinoelämää on kuunneltava herkällä korvalla ja yrittäjiä on palveltava ripeästi. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja yrittäjät luovat työtä. Monipuolinen koulutustarjonta, hyvät liikenneyhteydet ja yrittäjäystävällinen ilmapiiri takaavat Tampereen seudun vetovoiman. Tampereen asemaa maan kakkoskeskuksena vahvistetaan myös rohkeilla tulevaisuusinvestoinneilla, kuten esimerkiksi ratikalla.

Lue koko ohjlema http://tamperelainenkokoomus-fi-bin.directo.fi/@Bin/dfd853f9fe88f119cc905ecfbb52a540/1358541686/application/pdf/495712/Ohjelma%20FINAL%2016.1.13-1.pdf

 

1.1.2013 Yhteiskunnan kontrollia vai kansalaisten palvelua?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti uuden vuoden puheessaan esiin kysymyksen yksilön vastuusta. Hänen mukaansa kansalaisten omalle vastuulle kuuluvia asioita on siirtynyt yhteiskunnan vastuulle.

On selvää, että aina on ihmisiä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea selviytyäkseen elämässään. Nykyisin kuitenkin myös terveet ja hyvinvoivat kansalaiset odottavat yhteiskunnan hoitavan asioita heidän puolestaan.

Kysymys on asenteesta. Havahduin itsekin siihen, kuinka syvällä tämä ”yhteiskunta hoitaa”-ajattelu itsessänikin on, kun pohdin lasteni hampaiden  tilaa. Ensimmäinen reaktioni oli ärtymys siitä, ettei lastani ole pitkään aikaan kutsuttu hammastarkastukseen. Minulle ei tullut edes mieleen, että minun pitäisi ehkä itse tehdä asialle jotain; tilata aika tai soittaa jonnekin. Kutsu on aina tullut kuin manulle illallinen.

Täyttelin eräänä iltana koululaiseni terveystarkastukseen huoltajan lomaketta. Neljä sivua kysymyksiä lapsestani ja perheestäni. Vuosien varrella olen monet kerrat vastannut näihin kyselyihin kiltisti ja laskenut viikottaisten alkoholiannosteni määriä, raportoinut perheen yhteistä ajankäyttöä ja kertonut, koska kuukautiseni alkoivat jne. jne.  Vasta nyt kyselyt ovat alkaneet arveluttaa. Mitä näillä tiedoilla tehdään? Tiedän kyllä, että tavoite on tarjota lapselle ja perheelle tilaisuus ottaa puheeksi asia, joka painaa mieltä tai huolestuttaa. On tärkeää, että perhe, joka tarvitsee apua ja tukea, saa sitä nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Onko tämä kyselykaavake oikea tapa löytää tukea tarvitsevat perheet? Onko kysymys kontrollista vai palvelusta? Ehkä huoleni on aiheeton, koska ainakin omat kokemukseni koululaisten terveystarkastuksista ovat olleet varsin positiivisia. Ammattitaitoiset terveydenhoitajamme ovat osanneet  taitavasti viedä keskustelua eteenpäin siten, että en ole kokenut olevani kuulustelussa. He ovat osanneet myös luoda ilmapiirin, jossa mahdolliset huolenaiheetkin uskaltaisi ottaa esiin. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tämä hyvää tarkoittava palvelu voi näyttäytyä myös kontrollina, mikä herättääkin vain ärtymystä.

Presidentti Niinistö kehotti jokaista meitä miettimään, mitä voimme itse kukin tehdä sen eteen, että kanssaihmisemme voisivat paremmin. Tämä on ainoa tapa parantaa maailmaa. Jos ulkoistamme  kaiken vastuun itsestämme, läheisistämme ja ympäristöstämme yhteiskunnalle, kasvatamme välinpitämättömän ja passiivisen sukupolven.

Elämänhallinta lisää ihmisen onnellisuutta. Pedagogi Maria Montessorin motto on tarkoitettu lasten kasvatukseen, mutta kiteyttää hyvin myös yhteiskunnan roolia: ”Help me to do it myself”. Tavoitteena pitää olla, että jokainen oppii huolehtimaan itsestään ja läheisistään. Tämä lisää ihmisen itseluottamusta ja edistää hänen hyvinvointiaan. Luonnollisesti meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että aina on ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty huolehtimaan itsestään. Heistä pitää yhteiskunnan huolehtia.

 

 

28.12.2012 Downshiftausta ja talouskasvua

Tämän vuoden joulukirjani olivat Pirjo Hassisen Popula, Riikka Pulkkisen Vieras ja Sixten Korkmanin  Talous ja Utopia. Kirjojen yhteiseksi nimittäjäksi minun ajatuksissani muodostui hyvinvointiyhteiskunta ja sen mukanaan tuomat ilmiöt.

Jos kirjan hyvyyttä mitataan sillä, herättääkö se ajatuksia, kaikki loman aikana lukemani kirjat olivat erinomaisia. ”Vieras” ei tosin sykähdyttänyt niin paljon, kuin Pulkkisen aikaisemmat teokset. Popula taisi olla ensimmäinen Hassinen, jonka luin loppuun asti. Molemmat kirjat kuitenkin herättivät kysymyksiä mm. siitä, miksi tässä hyvinvointiyhteiskunnassa esiintyy pahoinvointia? Mikä tuottaa tarpeettomuuden tunnetta ja vieraantuneisuutta? Miksi fokuksessa on  minä minä minä?

Jätin Korkmanin kirjan viimeiseksi, koska aihepiiri vaikutti vaikealta ja raskaalta. Kirja osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, kansantajuiseksi pohdinnaksi talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan suhteesta. Pahamaineinen talouskasvu on välttämätöntä, jos haluamme ylläpitää nykyisen elintasomme ja julkiset palvelumme. Onneksi talouskasvu suuntautuu nykyisin yhä enemmän aineettomiin asioihin, kuten palveluihin ja virtuaalisiin hyödykkeisiin. Talouden kasvu perustuu nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän tietoon ja tiedon kasvulle ei ole rajoja, muistuttaa Korkman.

Hyvinvointiyhteiskunta nähdään usein kansantaloudellisena taakkana. Korkmanin mukaan hyvinvointiyhteiskunta on talouskasvun kannalta positiivinen tekijä. Vastakkainasettelu taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä on turhaa.  Hyvinvointiyhteiskunta tuottaa kansalaisille turvaa, torjuu köyhyyttä ja tasaa tuloja yli elinkaaren. Yhteiskunnallinen yhtenäisyys ja vakaus sekä luottamus yhteiskunnan instituutioihin  edistävät  myös talouskasvun edellytyksiä.

”Nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme edellyttää huomattavan paljon verotuloja ja siksi laajaa veropohjaa. Jos kaikki haluamme tehdä vähemmän työtä ja nauttia enemmän vapaa-ajasta, tulisi meidän myös sopia hyvinvointivaltion alasajosta tai ainakin voimakkaasta kutistamisesta. Muuten sen rahoitus ei ole pienenevän veropohjan takia turvattavissa.”

Miten siis yhdistää downshiftaus ja kestävän talouskasvun edistäminen? Ainakin henkilökohtaisella tasolla sitä voi kokeilla. Onnistuin tänä jouluna jo aika hyvin. Ostin nimittäin osan lahjoista virtuaalisina ja jouluruuat pääosin valmiina (vähän on kyllä perinaiselliseen tapaan huono omatunto siitä, että asunnossa ei leijunut itsetehtyjen piparkakkujen tuoksu). Ensi vuonna voisin ulkoistaa vielä joulusiivouksenkin ja hankkia kirjatkin sähköisessä muodossa. Todellinen win-win-tilanne: minä leppoistan ja talous kasvaa. Aikatauluton ja kiireetön aika yhdessä läheisten ihmisten kanssa on parasta joulussa.

 

3.11.2012 Minä ja tunneli

Lueskelin vanhoja blogejani muutaman vuoden takaa. Olin silloin varsin epäileväinen ja kriittinen tunnelihankkeen suhteen. Tässä asiassa tieto ei ole lisännyt tuskaani, vaan ymmärrystäni. Mitä enemmän olen perehtynyt asiaan , sitä innokkaammin olen alkanut hanketta kannattamaan.

Katselin tänään Ranta-Tampellan aluetta lintuperspektiivistä ollessani kumppanini kanssa lounaalla Näsinneulassa. Hämmästyksekseni huomasin olevan suorastaan harmistunut ja pettynyt ajatuksesta, että Ranta-Tampellan ja Mustalahden hienot visiot eivät ehkä toteudukaan. Miten minä – entinen tunnelin vastustaja – suhtaudun tähän asiaan tunteella, aivan kuten vastustajatkin?

Kylmät faktat, kuten kaupungin uskottavuus sopimuskumppanina ja sopimussakot, ovat tietenkin äärimmäisen ikäviä asioita. Eniten minua kuitenkin harmittaa ajatus siitä, että koko keskustan kehittämissuunnitelmat menevät uusiksi. Näsinneula on oivallinen paikka, paitsi ruokailla, myös katsoa kaupunkiamme kokonaisuutena. Ranta-Tampellan rakentaminen toisi keskustaan sitä kaivattua pörinää – mitä enemmän ihmisiä, sitä elävämpi kaupunki.  Puhumattakaan siitä, että saisimme suhteellisen edullisesti uuden asuinalueen – Tampereelle kun muuttaa joka vuosi 2000 uutta ihmistä. Onhan meillä metsiä, senkin näkee hyvin Näsinneulasta käsin. On vain paljon kalliimpaa rakentaa keskelle metsää, missä ei ole teitä eikä palveluja. Tämä investointi on saanut keskustelussa aivan väärät mittasuhteet. Ranta-Tampella maksaa itsensä takasin varsin nopeasti. Ottaa pääähän, että emme ole osanneet riittävän hyvin viestiä tätä faktaa!

Kaikki me valtuutetut haluaisimme panostaa enemmän lapsiin ja nuoriin, ikäihmisiin jne. Kaupunki tarvitsee tuloja, eli työtä ja yritystoimintaa. Jos kaupunki ei investoi ja kehity, se alkaa taantua ja elinkeinoelämän  rattaat eivät  pyöri. Tarvitsemme tunnelin ja muut  suuret investoinnit, jotta pystymme jatkossakin järjestämään laadukkaita palveluja kuntalaisille.

Kunnioitan demokratiaa ja tyydyn enemmistön tahtoon. Toivoisin kuitenkin, että Tampereen maineen ja uskottavuuden kannalta hankkeen mahdollinen alasajo tehtäisiin hallitusti ja tyylikkäästi. Ensimmäisen vaiheen tutkimukset ovat jo käynnissä, ne pitää joka tapauksessa maksaa. Syksyllä 2013 hankkeen ensimmäinen vaihe päättyy. Silloin kustannuslaskelmat  tarkentuvat. Se olisi sopiva ajankohta arvioida hankkeen toteuttamisedellytykset uudelleen.

 

19.10.2012 Tunnelikeskustelussa mittasuhteet hämärtyneet

Tampereen kaupungin vuosibudjetti on noin 1,4 miljardia euroa. Kaupunki käyttää vuosittain investointeihin noin 150 miljoonaa euroa. Rantaväylän tunnelin kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 185 miljoonaa. Tästä summasta kaupunki saa suurimman osan takaisin maanmyyntituloina, kaavoitusmaksuina ja valtion maksuosuutena. Lisäksi hankkeen työllisyysvaikutukset ovat merkittävät.

Nyt käytävästä tunnelikeskustelusta saa sen käsityksen, että Tampereen kaupungin kaikki rahat menevät lähivuosina tunneliin. Kaupungin maksuosuus tunnelista on siis noin kolmannes kaupungin vuosittaisesta investointibudjetista, sekin jaettuna useammalle vuodelle. Vertailun vuoksi todettakoon, että Vuoreksen koulukeskus tulee maksamaan noin 45 miljoonaa euroa. Ranta-Tampellaan ei tarvitse rakentaa koulua, päiväkoteja, kirjastoa eikä terveysasemaa. Olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen on aina halvempaa rakentaa kuin keskelle metsää. Tampereelle muuttaa joka vuosi 2000 uutta asukasta. Tarvitsemme sekä täydennysrakentamista että uusia asuinalueita.

Nyt kenenkään ei pitäisi hirttäytyä keskustelussa yhteen asiaan. Tärkeämpää on pohtia, miten varmistamme Tampereen kaupunkiseudun elinvoiman tulevaisuudessakin. Vain elinvoimainen kaupunki pystyy huolehtimaan asukkaittensa hyvinvoinnista.

 

17.9.2012 Hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan sekä yksilön vastuun korostamista että yhteiskunnan toimia

On outoa, että yksilön vastuu ja yhteiskunnan tukitoimet nähdään vastakkaisina asioina syrjäytymisen ehkäisystä puhuttaessa. Tarvitsemme sekä yksilön oman vastuun kirkastamista että yhteiskunnan tukiverkkojen arviointia. Rakenteellisen syrjäytymisen ehkäisy vaatii luonnollisesti yhteiskunnan toimia. Yksilön kohdalla ihmisen omaa aktiivista roolia ei pidä väheksyä.

Monet syrjäytymiskierteestä selviytyneet nuoret korostavat, että muutoksen tarvitaan omaa tahtoa. Oleellista on, että nuori kokee tulevansa kuulluksi. Aikuisen tehtävä on auttaa nuorta ottamaan vastuuta elämästään pienin askelin. Syrjäytynyt nuori tarvitsee ”personal trainerin”, ei joukkoa asiantuntijoita, joista kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta nuoren tilanteesta.

Useiden alkoholistien kokemukset kertovat, että raitistumisen edellytyksenä oli oma tahto ”kiertää korkki kiinni”. Tämän jälkeen ystävien, perheenjäsenten sekä vapaaehtoisjärjestöjen ja yhteiskunnan tukiverkot ovat auttamassa tässä päätöksessä pysymisessä. On yksilön omanarvontunnon kannalta tärkeää, että hän tuntee, että on itse ollut aktiivinen päättäjä omassa elämässään.

Sukupolvesta toiseen jatkuva syrjäytyminen on vaikea katkaista. Äitiys- ja lastenneuvolan työntekijät ovat kertoneet, että ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulevilla on vahva oma tahto antaa tulevalle lapsellensa parempi elämä, kuin mitä itsellä on ollut. Tässä vaiheessa vahvalla vanhemmuuden tukemisella voidaan kierre katkaista. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, että tarvitaan sekä oma tahto että riittävä tuki joko läheisverkostolta tai yhteiskunnan tarjoamana.

Presidentti Sauli Niinistön lähestysmistapa on oikea: mitä me itse kukin voimme tehdä syrjäytymisen ehkäisemiseksi? Eihän tämä ole puoluepoliittinen kysymys?

 

31.8.2012 Sinisellä kirjalla syrjäytymistä vastaan?

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on käynnistänyt kampanjan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. On hyvä, että ylijohtaja Jorma Pitkämäki haastaa jokaisen suomalaisen pohtimaan, mitä itse kukin voi tehdä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen. Yleinen kansalaiskeskustelu on varmasti tarpeen.

Ylijohtajan lanseeraamassa ”Sinisessä kirjassa” olevat arvot ovat päiväkoti- ja kouluväelle tuttuja jo opetussuunnitelmista. Hyviä käytöstapoja, itsehillintää, oma-aloitteisuutta, vastuullisuutta jne. opetellaan kouluissa ja päiväkodeissa joka päivä. Näiden asioiden harjoittelemiseksi ei varsinaisesti tarvita mitään uutta materiaalia. Arki on täynnä tilanteita, joissa esimerkiksi empatiakykyä voi harjoitella. Oleellista on, että opettajalla on aikaa ja voimia tarttua tilanteisiin.

Tampereella vastaamme ylijohtajan haasteeseen keräämällä hyviä käytänteitä ja kannustamalla päiväkoteja ja kouluja yhteisöllisyyttä tukeviin avauksiin. Esimerkiksi Tammerkosken koululla tehtiin 10 vuotta sitten teesit, joissa määriteltiin oppilaiden oikeudet ja velvollisuudet, vanhempien oikeudet ja velvollisuudet ja henkilökunnan oikeudet ja velvollisuudet. Vuosien varrella, kun teesejä on riittävästi toistettu, ne ovat alkaneet muuttua osaksi koulun toimintakulttuuria.  Vanhempainyhdistyksillä ja oppilaskunnilla onkin tärkeä rooli yhteisiä pelisääntöjä pohdittaessa.

Yhteisvastuullisen asenteen herättely on tärkeää ennalta ehkäisevää toimintaa. Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren saaminen oikeille raiteille elämässään onkin jo sitten ihan toinen juttu. Sitä ei ratkaista teeseillä, vaan tarvitaan intensiivistä tukea perheen ja koulun arkeen. Sukupolvesta toiseen jatkunut syrjäytymiskierre voidaan parhaiten katkaista neuvolassa. Ennen lapsen syntymää vanhemmilla on ”herkkyyskausi” tehdä muutos elämässään voidakseen taata lapselleen paremman elämän. Tamperelaisissa hyvinvointineuvoloissa on erinomaista osaamista vanhemmuuden tukemisessa ja vahvalla tuella monet vanhemmat ovatkin saaneet voimavaroja muuttaa elämänsä suuntaa.

Ylijohtaja Jorma Pitkämäen missio kannustakoon meitä kaikkia pohtimaan, miten voimme parhaiten tukea lasten ja nuorten kasvua. Tämä pohdinta pitää lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta.  Aitoa arvokeskustelua ei synny valmiilla kaavalla. Päiväkodin ja koulun ammattilaiset tietävät parhaiten, miten tämä keskustelu omassa talossa on parasta toteuttaa.

 

16.8.2012 Keskustelua sisällöistä kaivataan

Pormestarikarusellissa pyörii kuntavaaliehdokkaita, jotka ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita pormestariehdokkuudesta tai harkitsevansa sitä, jos vaalitulos on hyvä. Haluamme antaa äänestäjille mahdollisuuden vaikuttaa asiaan. Edellisissä vaaleissa puolueiden pormestariehdokkaan valitsi puolueväki jo ennen vaaleja. Aivan kuten kansanedustaja Harri Jaskari sanoi tänään Aamulehdessä: nyt tarvitaan keskustelua visioista ja sisällöistä. Minun mielestäni nyt pitää keskustella myös siitä, miten kaikki hyvät visiot ja suunnitelmat toteutetaan. Meillä on hienoja visioita mm. onnellisten ikäihmisten kaupungista, oppimisympäristöjen kehittämisestä tai keskustan elävöittämisestä. Nyt on aika saada visiot sanoista teoiksi.

http://www.tamperelainenkokoomus.fi/ohjelmat/pormestari_timo_p_niemisen_porme/

11.8.2012 Suunta on oikea - miten tästä eteenpäin?

Tamperetta on aina kehitetty määrätietoisesti – niin myös pormestari Timo P. Niemisen kaudella. Pormestariohjelman tavoitteet ovat pääosin toteutuneet. Valitulla linjalla on hyvä jatkaa, ”pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan”.  Nyt on jatkokehittelyn aika: tavoitteita pitää arvioida, terävöittää, konkretisoida ja priorisoida. Seuraavassa ajatuksiani  joistakin osakysymyksistä:

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pitää pelastaa yksitellen

Aivan viime vuosina syrjäytymisen ongelma on kärjistynyt, siksi ohjelmassakin pitää terävöittää toimenpiteitä syrjäytymisen ehkäisemiseksi.  Syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee ”personal trainerin”, joka opettaa nuorta kädestä pitäen ottamaan vastuuta omasta elämästään.  Meillä on paljon erilaisia projekteja ja hankkeita asian tiimoilta, mutta toimenpiteiden vaikuttavuus on kyseenalainen. Laadukkaat peruspalvelut ovat a ja o. Neuvolat, päivähoito  ja koulujen oppilashuoltotyö ovat avainasemassa ongelmien havaitsemisessa ja matalan kynnyksen avun tarjoamisessa.  Parhaiten syrjäytymiskierre voidaan katkaista neuvolassa vanhemmuutta tukemalla. Toisen asteen koulutuksessa opinto-ohjausta ja tukipalveluja pitää vahvistaa.

Työ on parasta sosiaaliturvaa

Työtä ei ole ilman yritystoimintaa. Kaupungin pitää kuunnella herkällä korvalla yrittäjien toiveita. Meidän pitää vaalia erityisen hyvin jo olemassa olevaa yritystoimintaa. Uusien yritysten houkuttelemiseksi teemme luonnollisesti kaikkemme.

Keskustan kehittämisessä riittää pohdittavaa

Elävä keskusta tarvitsee ihmisiä. Siksi maltillista täydennysrakentamista pitää lisätä. Rannat pitää saada kaupunkilaisten käyttöön. Kevyen liikenteen väylät rantojen tuntumassa houkuttelevat ihmiset liikkumaan ja virkistäytymään.

Oiva täydennysrakentamiskohde on Nekalassa Lempääläntien varressa.  VR:n järjestelypihaa pienentämällä voitaisiin saada tilaa rakentamiselle jo aivan lähivuosina. Nyt ei kannata jäädä odottelemaan oikoradan rakentamista, siihen menee kuitenkin vielä aikaa.  Nekalan ja Hatanpään välille pitää tehdä suora kulkuyhteys, joka yhdistäisi näppärästi myös alueiden palvelut.

Pormestariohjelman yksi tavoite on ollut Hämeenkadun joukko- ja kevytliikennepainotteisuuden lisääminen. Tavoite on hyvä, mutta on huolehdittava, että liikenne sujuu esimerkiksi Rantaväylän tunnelin rakentamisen aikana.

Keskustassa havaittu häiriökäyttäytyminen odottaa edelleen ratkaisua ja se ei ratkea yhdellä reseptillä. Koskipuistoon sopii ”koko kaupunki kasvattaa”- ajattelu ja Kuninkaankadulle ratkaisua pitää hakea esimerkiksi yhdessä seurakunnan kanssa. Keskustorilla tarvitaan poliisia.

Kuntauudistuksesta tarvitsemme absoluuttista faktaa

Seutuyhteistyö pitää saada uudelle tasolle. Tarvitaan selvitysmies, jotta saamme faktatietoa mahdollisten kuntaliitosten vaikutuksista.  Tampereen naapurit ovat elinvoimaisia ja niillä on vahva oma identiteetti. Mekaaniset liitokset eivät tule kysymykseen ja hallintohimmeleitä pitää välttää. Nyt pitää selvittää olemmeko yhdessä enemmän kuin yksin.

Toimintamallista voisi saada enemmän irti

Monituottajamallia pitää viedä eteenpäin niillä alueilla, joilla on yksityistä palvelutuotantoa. Terve kilpailu ja toisilta oppiminen lisäävät toiminnan laatua ja taloudellista tehokkuutta. Kaikille aloille monituottajamalli ei luonnollisesti sovi, kuten esimerkiksi perusopetus. Sen sijaan sosiaalipalveluissa meidän pitää hyödyntää enemmän myös yksityistä palvelutuotantoa. Tilaamisessa on vielä opeteltavaa. Emme saa esimerkiksi kilpailuttaa  pitkään hyvää työtä tehneitä paikallisia  toimijoita hengiltä. Yksityisen perhepäivähoidon tukea on lisättävä.

Pormestarimalli on erinomainen tapa lisätä luottamushenkilöiden, ja sitä kautta kuntalaisten, vaikutusmahdollisuuksia. Vuoropuhelua pitää lisätä kaikilla tasoilla: kuntalaiset, puolueaktiivit, valtuutetut, pormestarit ja virkamiehet.

Asiakaslähtöisyys on asenne ja ajattelutapa, joka jokaisen kunnan työntekijän pitää omaksua. Asikaslähtöisyys on ihmislähtöisyyttä. Tasa-arvo ei ole sitä, että tarjotaan kaikille kaikkea samalla tavalla. Tasa-arvo on sitä, että jokainen saa sellaista palvelua tai tukea, mitä tarvitsee. Hallintolähtöisestä ajattelusta ja viranomaisasenteesta pitää määrätietoisesti opetella pois. Koko henkilökunta pitää haastaa pohtimaan, mitä asiakaslähtöisyys omassa työssä tarkoittaa.

Tuottavuutta ja työhyvinvointia

Paras tapa kehittä kuntaorganisaation tuottavuutta on kannustaa työntekijöitä oman työnsä kehittämiseen. Työhyvinvoinnin kannalta tärkein asia on, että työntekijä kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Henkilöstölähtöinen kehittämistoiminta pitää nostaa tulevan valtuustokauden tärkeimmäksi henkilöstöpoliittiseksi linjaukseksi.

Huonompia aikoja odotellessa

Talouden taivaalla on synkkiä pilviä. Nyt on erityisen tärkeää pitää kulut kurissa. Kaikkia kaupungin toimintoja pitää tarkastella kriittisesti:  rönsyt on karsittava ja on keskitettyvä perustehtäviin. Hyvinä aikoina on helppoa olla poliitikko.  On mukavaa keksiä kaikille kaikkea hyvää ja kaunista. Vaikeina aikoina valtuutetut joutuvat työhön, mihin kuntalaiset ovat heidät valinneet: tekemään arvovalintoja.

Kunnallispolitiikassa pitää kuitenkin ajaa pitkillä valoilla. Vaikeinakin taloudellisina aikoina pitää uskaltaa tehdä tulevaisuusinvestointeja pitääksemme elinkeinoelämän rattaat pyörimässä. Nykyisessä pormestariohjelmassa mainittujen investointien suunnittelua ja toteuttamista pitää jatkaa, mutta aikataulutus on tarpeen. Kaikkea ei voida tehdä yhtä aikaa. Esimerkiksi Nurmi-Sorilaa ei voida rakentaa ennen kuin Vuores on valmis. Ratikan rakentaminen voidaan aloittaa, kun Ranta-Tampellasta aletaan saamaan kaavoitusmaksuja ja maanmyyntituloja.

KUN toimeen tartutaan

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt on aika tehdä se toinen puoli eli laittaa toimeksi. Meillä on hyviä hankkeita ja suunnitelmia esimerkiksi ikäihmisten palveluiden parantamiseksi, terveyspalveluiden kehittämiseksi ja lapsiperheiden arjen sujuvoittamiseksi. Tarvitaan reipasta toimeenpanoa, pala kerrallaan. Kokeillaan rohkeasti ja otetaan parhaat innovaatiot laajemminkin käyttöön. Huonoista toimintamalleista pitää luopua ajoissa. Iso kuva on olemassa. Nyt se pitää pilkkoa osiin, jotta sitä voidaan alkaa määrätietoisesti toteuttamaan.

 

 

 

19.6.2012 Parempaa laatua pienemmillä kustannuksilla

Säästöt ovat aina ikäviä ja eipä niistä juuri päänsilitystä kukaan saa. Tulot ja menot on kuitenkin pidettävä balanssissa eli jonkun ne vaikeatkin päätökset on tehtävä. On selvää, että niukkuuden jakaminen näkyy arjen työssä: hankinnoissa pitää noudattaa erityistä tarkkuutta, sijaisia ei aina oteta jne.

Jos nyt yrittää hakea tilanteesta jotain positiivista, niin se on esimiesten vahva sitoutuminen ja henkilökunnan innovatiiviset ratkaisut. Eilen hyväksytyt säästöesityksetkin syntyvät enimmäkseen ns. rakenteellisista uudistuksista tai toimintatapojen muuttamisesta sekä arjen pienistä säästöistä. Mitään dramaattisia leikkauksia tai palvelujen karsimisia ei tarvinnut tehdä. Esimerkiksi lastensuojelussa on viime vuosina tehty hienoja uudistuksia: painopiste laitoshoidosta perhehoitoon, kotiin tehtävää intensiivityötä huostaanottojen sijaan, perhepiste Nopeasta matalan kynnyksen tukea raskaan lastensuojeluprosessin sijaan jne. Parempaa laatua pienemmillä kustannuksilla. Tampere voi olla ylpeä lastensuojelun työntekijöistään! Tamperelainen matalan kynnyksen perhetyö sai tänään kiitosta Helsingin Sanomissakin.

Tarkan taloudenpidon aika jatkuu tulevinakin vuosina. Henkilökunnan kannustaminen oman työnsä kehittämiseen on paras keino parantaa työn laatua ja vaikuttavuutta - ja samalla lisätä työhyvinvointia. Työntekijä on oman työnsä paras asiantuntija. Tämä bottom up-ajattelu alkaa onneksi meillä Tampereellakin vihdoinkin lyödä läpi.

 

18.6.2012 Vasemmiston vaatimaton panos säästötalkoisiin

Huhtikuussa kaupunginhallitus asetti yksimielisesti lautakunnille 20 miljoonan säästövelvoitteen, koska kaupungin tulot ovat romahtaneet yhteisöverotulojen vähenemisen vuoksi. Lautakunnat tekivät työtä käskettyä. Kelvollinen säästöpaketti saatiinkin aikaan kireästä aikataulusta huolimatta.

Yllätys oli suuri, kun kaupunginhaliituksessa vasemmisto ei hyväksynytkään lautakuntien hyväksymiä säästöesityksiä. No, jäin odottamaan innolla vasemmiston vaihtoehtoista säästöpakettia. Uudet ja paremmat säästöideat olisivat olleet enemmän kuin tervetulleita. XL olisi ilomielin vaihtanut joitakin kipeitä säästöesityksiä uusiin ja parempiin.

Vaihtoehtoista esitystä ei näkynyt ennen kuin tänään täällä valtuuston kokouksessa. Jos valtuustossa haluaa saada esityksensä läpi, se pitää toimittaa hyvissä ajoin muille ryhmille tutustuttavaksi. Näin ei siis nyt tapahtunut.

Valitettavasti vasemmiston vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen. Esitetyt muutokset säästöihin ovat ihan hyviä, mutta mistä rahat tilalle? Suurin osa esitetytyistä uusista säästöideoista sisältyy jo lautakuntien tekemiin säästöesityksiin (esim. majoitus- ja matkustuskulut). Tunnelirahoihin tälle vuodelle osoitetut suunnittelurahat on jo tämän vuoden osalta sidottu. Eli vasemmiston esityksen pohjalta säästöesitys yksinkertaisesti pienenisi 2,7 miljoonalla. Onko heidän tarkoituksenaan hoitaa puuttuvat miljoonat lomautuksilla, veronkorotuksella vai lainanotolla?

Jokainen meistä haluaisi puhua mieluummin siitä, mistä ei saa säästää. Säästökohteiden löytäminen ei ole helppoa. Tänään ne tehdään XL:n voimin. XL on valtaa pitävä koalitio, joka kantaa täyden poliittisen vastuun tällä valtuustokaudella tehdyistä ratkaisuista - myös kaupungin talouden tasapainosta.

XL on erittäin aktiivisesti rakentanut yhteistyötä muiden valtuustoryhmien kanssa. Yhteistyö on tähän asti ollut erittäin hyvää ja luottamuksellista.

 

11.6.2012 Oikeudet ja velvollisuudet koulumaailmassa 

Kävin peruskoulua 70-luvulla.  Kasvatuskumppanuus oli täysin vieras käsite. Itse asiassa minulle olisi ollut kauhistus, jos vanhempani  olisivat jotenkin sekaantuneet koulunkäyntiini.  Hirvittää ajatus, että vanhempani olisivat puineet asioitani bittiavaruudessa . Kerran muistan jääneeni  jälki-istuntoon, kun olin kirjoittanut koulun seinään – oman nimeni!  Sitäkään ei raportoitu vanhemmilleni.  Olen monesti miettinyt, minkälaisia oppilashuollon toimenpiteitä luokan häiriköihin kohdistui?

Kodin ja koulun yhteistyö on parhaimmillaan hedelmällistä ja tukee oppilaan koulunkäyntiä.  Molemmat ääripäät, välinpitämättömyys ja joka asiaan puuttuminen, ovat aivan yhtä haitallisia. Oppilaan oma vastuu ei pääse kehittymään kummassakaan tapauksessa.

Joissakin tamperelaisissa kouluissa on kirjattu oppilaiden, opettajien ja vanhempien oikeudet ja velvollisuudet. Tämä on mielestäni loistoidea! Tämä työ pitäisi tehdä kaikissa kouluissa yhdessä oppilaskunnan ja vanhempainyhdistysten kanssa.

Selkeä työnjako, keskinäinen kunnioitus ja luottamus takaavat opettajalle työrauhan ja lapselle kasvun rauhan.

 

10.6.2012 Luontomatkailusta Tampereen vetonaula

Mikä saa turistin tulemaan Tampereelle? Suomalaiset tulevat kulttuuritapahtumiin ja lapsiperheet Särkänniemeen. Entä ulkomaalaiset? Meillä ei ole Colosseumeja, Louvreja tai Duomoja. Tai onhan meillä upea Tuomiokirkko, mutta ei se yksin riitä.

Meillä Suomessa on jotain, mitä muilla ei ole – puhdasta luontoa. Tampereen seudullakin on paljon hienoja luontokohteita, jotka ovat ulkomaalaisten mielestä eksoottisia. Soutuveneellä soutelu Näsijärvellä tai makkaranpaisto Pallosaaressa on todellista extremeä monille.

Suomalaiset lapsiperheetkin varmasti mielellään yhdistäisivät lomamatkaansa vaikkapa linturetken Iidesjärvellä tai pyöräretken tamperelaisia järvimaisemia ihaillen. Myös eräretkeilyyn sopivia maastoja löytyy aivan lähistöltä. Niitä tuli aikoinaan nuorena partiolaisena koluttua.

Viime kesänä Lissabonissa menimme linturetkelle paikallisen luontomatkailuyrittäjän kanssa. Kohtuuhinnalla saimme kuljetuksen hotellilta upeille bongauspaikoille ja asiantuntevan opastuksen. Onko meillä tällaisia yrittäjiä? Luin viikonlopun Hesarista, että Espoossa on myydään saaristokierroksia turisteille. 

Tampereella olisi loistavat mahdollisuudet profiloitua monipuolisena lomailukaupunkina: kulttuuria, historiaa, tapahtumia, liikuntaa ja luontoa. Näistä voisi koota erilaisia paketteja asiakkaan toiveiden mukaan.

Suosittelen kotikaupunkilomaa myös kaikille tamperelaisille!

 

13.4.2012 Hienoa on töissä Suomen parhaassa kaupungissa

Pari tuhatta kahdeksasluokkalaista kokoontui tällä viikolla Teknilliselle Yliopistolle kuulemaan esittelyä Tampereen kaupungista työnantajana. Tilaisuudessa esiintyneet eri alojen työntekijät kertoivat omista ammateistaan. Tällaista tapahtumaa on järjestetty jo muutaman vuoden ajan. Hyvä idea, kuka lieneekään sen keksinyt. Tampereen kaupungin kannattaa panostaa nuoriin, jotta saamme tulevaisuudessakin osaavaa ja työstään innostunutta henkilökuntaa.

On tärkeää, että ihminen kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Sanoinkin avauspuheenvuorossani nuorille, että on hienoa tehdä työtä tamperelaisten ja kotikaupunkinsa hyväksi. Onhan Tampere tutkitusti Suomen paras kaupunki!

Tampereen jatkuvan menestyksen kannalta on tietenkin ensiarvoisen tärkeää, että saamme houkuteltua kaupunkiseudulle yrityksiä ja ihmisiä. Kaupunki saa tuloja vain yrittämisestä ja työstä. Liikaa ei voi korostaa myöskään kaupunkiorganisaation toiminnan merkitystä kaupungin vetovoimatekijänä. Kaupunkilaisella pitää olla tunne, että häntä kuunnellaan ja kohdellaan hyvin. Palvelut pitää olla järjestetty sillä tavalla, että elämä on sujuvaa ja turvallista. Kuntalaiset muodostavat käsityksensä kaupungin toiminnasta usein juuri kaupungin työntekijöiden perusteella.

Työntekijä on paras asiantuntija oman työnsä kehittämisessä. Henkilökunta onkin valtava voimavara, jota ei vielä täysimääräisesti osata hyödyntää. Etsitään sitten säästökohteita tai pohditaan toimintatapojen kehittämistä, kuka sen paremmin tietää kuin ihminen, joka sitä työtä tekee? Henkilökuntaa pitää kannustaa oman työnsä kehittämiseen. Näin saamme varmasti rutkasti enemmän tuottavuutta ja vaikuttavuutta kuin hallintolähtöisillä paperinmaksuisilla suunnitelmilla, Sivutuotteena työhyvinvointi lisääntyy ja sairauspoissaolot vähenevät - ja miljoonia säästyy.

 

24.3.2014 Keskustelu Eteläpuistosta jatkuu

Ehdotukseni rakentamisvaihtoehdon selvittämisestä Eteläpuistoon on herättänyt paljon keskustelua. Itse en näe tätä asiaa joko-tai-kysymyksenä. Mielestäni alueelle mahtuu lisää asuntoja ja samalla voidaan kehittää aluetta virkistusalueena. Toistan perusviestini: elävä keskusta tarvitsee ihmisiä.

Pirkanmaan musiikkiopiston viereiselle tontille, kulkutautisairaalan tontille ja Nalkalan kentälle kannattaisi ehdottomasti rakentaa sekä mahdollisesti entiselle speedwayradalle. Ranta-aluetta pitää kehittää houkuttelevammaksi vihreäksi rantabulevardiksi. Nykyinen reitti Nalkalasta Pyynikille ei ole arvonsa mukainen.

Nyt kannattaa odottaa arkkitehtikilpailun tuloksia. Uskon, että niiden perusteella saamme paljon ideoita, miten kehitämme tästä kansallismaisemastamme entistäkin ehomman. Itse ainakin näin citylintubongarina istuskelisin mielelläni välillä lämmittelemässä "Cafe Ursulassa".

 

12.3.2012 Ideologiaa vai tarkkaa taloudenpitoa

Monituottajamallilla kaupunki pystyy kehittämään palvelujen laatua kustannustehokkaasti. Kokoomus ei ratkaise mahdollisia ulkoistamis- ja yhtiöittämiskysymyksiä ideologiselta pohjalta, vaan selvitämme huolellisesti sekä taloudellisuus- että tarkoituksenmukaisuusnäkökulmat.

Tavoitteena on siis käyttää kuntalaisilta kerättyjä verovaroja mahdollisimman järkevästi. Palvelujen laatua pitää koko ajan kehittää. Vertailemalla palveluntuottajia ja oppimalla parhaista toimintatavoista voimme parantaa kuntalaisten palveluja.

Tampereen Aterian kohdalla henkilöstöruokailu on liiketoimintana niin pientä, että siihen ei riitä kehittämisresurssia. Luulen, että vaikka me emme nyt hyväksyisikään tätä päätösesitystä, henkilöstöruokailu näivettyisi kuitenkin muutaman vuoden sisällä. On varmasti viisaampaa satsata kehittämispaukut suurten massojen ruokailun kehittämiseen. Tämä on siis strateginen valinta. Siksi Finnairkin on päättänyt panostaa Aasian liikenteen kehittämiseen ja luopuu kotimaan liikennöinnistä. Yrityksen kannattaa siis tehdä sitä, missä on hyvä.

Kuntalaisen kannalta ei liene merkitystä sillä, kuka palvelun tuottaa, vaan sillä, että palvelu on laadukasta. Hyvä ruoka - parempi mieli.

 

4.3.2012 Vaikuttaminen vaatii vaivannäköä

Taas kiistellään siitä, onko valta Tampereella virkamiehillä vai luottamushenkilöillä. Minusta koko kysymys on absurdi. Kuntalain mukaan valta on yksiselitteisesti kaupunginvaltuustolla. Se on sitten eri asia, osaavatko valtuutetut käyttää valtaansa.

Yksittäinen valtuutettu ei tietenkään yksin voi tehdä mitään. Hänen pitää saada enemmistö ajatustensa taakse - se on demokratiaa. Parhaiten muiden tuen saa, kun kuuntelee ja keskustelee heidän kanssaan. Hyvä keino on kiteyttää omat ajatuksensa kirjalliseen muotoon, jonka voi sitten lähettää esimerkiksi omalle ryhmälle keskustelun pohjaksi. Hyvin perustellut kannanotot saavat usein muiden tuen. On selvää, että yksittäisillä kommenteilla tai hajanaisilla ajatuksilla on vaikea saada laajempaa tukea ajatuksilleen. Vaikuttaminen vaatii vaivannäköä. Pitää perehtyä asioihin ja selkiyttää omat ajatuksensa ymmärrettävään muotoon. Kotiläksyt on tehtävä.

Tamperelainen pormestarimalli tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden virkamiesten ja luottamushenkilöiden vuoropuhelulle. Johtosäännön mukaan apulaispormestari määrittelee valmistelun suuntaviivat yhdessä tilaajapäällikön kanssa. Tärkeintä on juuri vuoropuhelu, se, että viesti kulkee molempiin suuntiin. Tämähän sujuvoittaa päätöksentekoa, kun politiikan ääni saadaan kuuluviin jo asioiden valmisteluvaiheessa. On totta, että asenteissa on vielä parantamisen varaa puolin ja toisin, mutta eteenpäin mennään koko ajan. On paljon virkamiehiä, jotka ymmärtävät, että heidän omaa työtään helpottaa, kun voi jättää arvovalinnat  luottamushenkilöille, joille ne kuuluukin. Toisen arvostus on avainasia tässäkin vuorovaikutuksessa. Molempia tarvitaan, virkamies on asiantuntija, joka tekee työtään virkavastuulla. Luottamushenkilö tekee arvoratkaisuja ja toimii poliittisella vastuulla.

Kuntalaiset ovat valinneet meidät valtuutetut vaikuttamaan. Vaikuttaminen on taitolaji. Käskyttämällä johtamisen aika on ohi, itsevaltias ei pärjää nykyaikana politiikassakaan. Poliittisessa johtajuudessa tärkeintä on kyky saada ihmiset mukaan. Aivan kuten professori Ryynänen on kirjassaan sanonut, se edellyttää monenlaisiin rooleihin mukautumista, välillä pitää toimia kuin luotsi tai perämies, toisinaan taas pitää olla kuin myyntimies.

 ks. myös blogi 26.3.2011  Onko valta kuin kakku, jota voidaan jakaa?

 

1.3.2012 Kuntavaalit lähestyy - asiat vai henkilöt tärkeimpiä?

Viime valtuuston kokouksessa esiin noussut ajatus kuntavaaleista ilman pormestarikandidaatteja on yllättäen herättänyt laajaa mielenkiintoa. Poliittiset puolueet pohtivat asiaa tahoillaan. Mallin hyvä puoli olisi se, että vaaleihin voitaisiin mennä ohjelmakylki edellä, ei henkilöt. Vai onko se hyvä puoli? Jotkut ovat sitä mieltä, että juuri henkilövaalit kiinnostavat ihmisiä.

Toisaalta poliitikot antavat päätöksenteolle kasvot, joten kyllä henkilöilläkin on merkitystä. Pohdinnassa olevassa mallissa kuntalaiset saisivat äänestää vain valtuutetuista, ei pormestarista. Viime vaaleissa jotkut äänestäjät kokivat sekavana sen, että pormestariehdokkaat olivat tavallaan ehdokkaita muiden joukossa. Osa ajatteli äänestävänsä pormestaria ja osa valtuutettua.

Oli malli mikä hyvänsä, tärkeää on, että tamperelaiset innostuisivat pohtimaan kotikaupunkinsa asioita. Tamperelaiset ovat parhaita asiantuntijoita Tampereella asumisessa. Sen vuoksi kuntalaisten ääni pitäisi entistä paremmin saada kuuluviin palveluja ja asuinympäristöjä kehitettäessä. Hyvänä esimerkkinä kuntalaisten osallistumisesta palvelujen kehittämiseen mainittakoon, kun lapsiperheiden edustajat ovat olleet mukana suunnittelemassa lapsiperheiden sähköisiä palveluja.

Edustuksellisen demokratian eli vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden lisäksi meidän pitää kehittää näitä suoran vaikuttamisen malleja. Osallistuminen vaikkapa oman asuinalueen puistoalueiden suunnitteluun lisää yhteisöllisyyttä ja sitä kautta turvallisuuden tunnetta.

 

27.2.2012 Tamperelaiset luottavat lähikouluun

Tamperelaisista ekaluokkalaisista 97% menee lähikouluun, kun vastaava luku esim. Turussa on 88% ja Helsingissä 83%. Yläkoululaisista 78% menee lähikouluun Tampereella, Turussa 64% ja Helsingissä 68%. Oppilaita houkuttelee muuhun kuin lähikouluun lähinnä erilaiset painotukset. (Helsingin Sanomat 27.2.2012)

On hyvä, että suurissa kaupungeissa tarjotaan vaihtoehtoja. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava siitä, etteivät koulut leimaudu hyviksi ja huonoiksi kouluiksi. Tampereella nämä kaksi asiaa on onnistuttu yhdistämään hyvin. Meillä on paljon erilaisia vaihtoehtoja, mutta jokaisessa tamperelaisessa koulussa saa laadukasta opetusta. Itse ainakin voisin huoletta lähettää lapseni mihin tahansa tamperelaiseen kouluun.

Tästä syystä esimerkiksi opetussuunnitelmallisia painotuksia ei ole haluttu keskittää samoihin kouluihin. Nykykäytäntö on, että painotuksia tarjotaan kaikilla kolmella perusopetusalueella. Tämä on aiheuttanut myös tyytymättömyyttä kuntalaisten keskuudessa, koska monet haluaisivat kaikki painotukset keskustan kouluihin. Tämä johtaisi kuitenkin siihen, että keskustan kouluissa olisi vain painotusoppilaita. Tampereella pidetään tärkeänä, että suurin osa koulun oppilaista on ns.tavallisia oppilaita ja painotukset ovat rikkaus koululle.  

 

22.2.2012 Elävä Eteläpuisto tarvitsee ihmisiä

Koska olet viimeksi kävellyt Eteläpuiston rannassa? Rantareitti Nalkalan torilta Pyynikin suuntaan ei ole erityisen houkutteleva nykyisellään. Tällä rannalla ihmiset eivät oleskele, muutamaa lintubongaria lukuun ottamatta. Entisellä speedway-radalla näkee silloin tällöin koiria agility-radalla.

Hämeenpuiston ja Koulukadun väliselle alueelle mahtuisi loistavasti asuinrakentamista. Olemassa olevaan rakennuskantaan sopiva asuinrakentaminen toisi alueelle eloa. Rantaan pitäisi tietenkin tehdä rantabulevardi kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Tämä tarjoisi viihtyisän ja turvallisen reitin Pyynikin upeille ulkoilualueille.

Tiedän, että moni haluaisi tehdä tästäkin alueesta vain virkistysalueen. Samaan hengen vetoon kuitenkin haaveillaan elävästä keskustasta ja puhutaan ekologisesta tiivistämisrakentamisesta. Kaikkihan täydennysrakentamista kannattavat, kunhan kysymyksessä ei ole oma takapiha tai virkistysalue. Elävä keskusta tarvitsee ensisijaisesti ihmisiä. Jos haluamme, että joukkoliikenteellä on käyttäjiä ja keskustassa on palveluja, niin keskustaan pitää saada enemmän ihmisiä asumaan. Nykyisin esimerkiksi useimmat hyvät ravintolat ja kahvilat ovat sunnuntaisin kiinni, koska ei ole asiakkaita.

Lisäksi on todettava, että Eteläpuisto voisi olla kaupungille myös  merkittävä tulonlähde. Kaavoitusmaksuista kaupunki saisi kymmenien miljoonien euron tulot.

Kannatan ympäristöön sulautuvaa maltillista rakentamista sekä taloudellisista syistä että keskustan elävöittämisen vuoksi. Olisi hienoa, jos keskustasta pääsisi kaunista rantareittiä pitkin lenkille Pyynikille. Tuskin tuo uivelokaan siitä pahastuisi, ainakin se on uiskennellut tyytyväisenä Ratinan suvannossakin tänä talvena kaiken hulinan keskellä. 

 

13.2. 2012 Vilkasta keskustelua pormestarimallista

Kaupunginvaltuusto keskustelee ansiokkaasti pormestarimallin syvimmästä olemuksesta. Valtuutetut ovat kiitettävästi pohtineet asiaa monelta eri kannalta. Täällä vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys siitä, että pormestarin pitää mittauttaa kannatuksensa kansalla. Suoran kansanvaalin haasteita on myös analysoitu perusteellisesti. Näistä olen itsekin kirjoittanut jo aiemminkin (10.12.2011 blogi).

Uusi mielenkiintoinen ajatus on noussut esiin monissa puheenvuoroissa molemmilla puolilla salia: pidetään kuntavaalit kuntavaaleina, ei sotketa siihen pormestarivaalia. Kuntavaalien jälkeen pormestariksi valitaan henkilö, joka saa valtuuston enemmistön tuekseen. Puolueet lähtisivät kuntavaaleihin ohjelmakylki edellä, ei pormestarin henkilö. Kehittelemisen arvoinen idea.

 

5.2.2012 Viides kerta toden sanoo - joko vihdoin oma presidenttiehdokkaani voittaa?

Tänään on se päivä - mielenkiintoinen vaalikamppailu on ohi ja Suomi saa hyvän presidentin. Erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet demokratian juhlaa. Hienoa, että ihmiset ovat aktiivisia ja liputtavat reippaasti oman ehdokkaansa puolesta. Vieläkö joku väittää, että kansa ei ole kiinnostunut politiikasta?! 

Onko näissä vaaleissa puhuttu oikeista asioista? On ja ei. Aika paljon mediassa on ollut merkityksetöntä hömppää, mutta ehdokkaat itse ovat olleet asialinjalla. Sanotaan, että nyt valitaan Suomelle arvojohtaja. Mitä se tarkoittaa? Voiko olla arvojohtaja varsin rajoitetuilla valtaoikeuksilla? Presidentillä on loistava mahdollisuus olla merkittävä mielipidevaikuttaja ja arvojohtaja, jos hänellä on vahva näkemys ja kyky viestiä se kansalle. Pitämällä johdonmukaisesti esillä tärkeänä pitämiään asioita, presidentti voi vaikuttaa yleisiin asenteisiin ja arvoihin.

Miksi äänestin Niinistöä? Molemmat ehdokkaat ovat  suvaitsevaisia,  Eurooppa-myönteisiä ja ulkopolitiikastakin hyvin samalla tavalla ajattelevia. Yksi keskeinen ero ehdokkaiden ajattelusta kuitenkin löytyi: talouskasvun ja hyvinvointivaltion yhteyden näkeminen. Niinistön näkemys on selkeä ja realistinen: ainoa keino taata hyvinvointivaltio on kansakunnan riittävät tulot. On turha haihatella lisäetuuksia, jos niihin ei ole varaa.  

Mieltäni lämmitti erityisesti se, että Niinistö nostaa lasten ja syrjäytymisen  ehkäisemisen keskeiseksi tavoitteekseen. 

Arvostan Niinistön tapaa tehdä asioita pitkäjänteisesti ja perusteellisesti. Syvällinen paneutuminen asioihin ja vankka kokemus monenlaisista työtehtävistä näkyy hänen ajattelussaan.

 

15.1.2012 Koulupukuja ja älytauluja

Lontoon opetusteknologiamessuilla tuli informaatioähky. Leuka-liitu-pedagogiikan sukupolven edustajalle väkisinkin hiipi mieleen myös epäilys tekniikan kaikkivoipaisuudesta. Opetusteknologia on loistava väline, mutta siitä ei saa tulla itsetarkoitus.

Parhaimmillaan verkko-oppimisympäristöt ja tekniset vempaimet mahdollistavat oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen, ohjaavat vallitsevan sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaiseen oppimiseen ja muuttavat opettajuutta tiedon jakajasta oppimisen ohjaajaksi.

Pahimmillaan oppilaat eivät saa asioista kokonaiskäsitystä surffaillessaan pinnallisesti siellä täällä. Mikään ei korvaa opettajaa ja aitoa vuorovaikutusta. Perusasioiden kirkastaminen on oleellista. Perinteinen pänttääminenkin on tarpeelista joissakin asioissa. Insinööri ei voi olla luova, jos hänellä ei ole rautaista mekaanista laskutaitoa. Opettajan tehtävä on antaa asioille viitekehys - tiedot eivät saa jäädä irrallisiksi. Opettajan johdolla pohditaan syitä ja seurauksia.

Parasta antia Lontoon matkalla olivat kouluvierailut. Kentin koulun tilaratkaisut suorastaan pakottivat tiimiopettajuuteen ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen. Sadan oppilaan ryhmä saattoi ensin olla samanaikaisopetuksessa ja hetken kuluttua jakaantua oppimisryhmiin oppilaiden tarpeiden mukaan. Sadan oppilaan ryhmässä oli 6-8 opettajaa. Erilaiset tilanjakajat mahdollistavat rauhallisen oppimisympäristön erilaisille kokoonpanoille.

Vähän oudolta tuntui, kun kaikki oppilaat olivat  yhtenäisissä koulupuvuissa. Edistääköhän tämä tasa-arvoa? Ehkä se on perusteltua, jos perheillä ei ole varaa ostaa lapsille vaatteita. Suomalaisen peruskoulun ainutlaatuisuus kirkastui viimeistään silloin, kun stagelle astui koulutarkastaja esittelemään opettajien arviointilomaketta. Suomalaisen opettajan autonomia synnyttää vastuullisuutta ja luottamukseen perustuva koulukulttuuri vapauttaa voimavaroja oppimiseen. Uusia innovaatioita ei synny ylhäältä päin tulevalla valvonnalla, vaan luomalla opettajalle hyvät olosuhteet kehittää omaa työtänsä.

 

 

10.12.2011 Pohdintaa pormestarin valintatavasta

Chemnitzin ja Essenin pormestarit valitaan suoralla kansanvaalilla joka kuudes vuosi. Kaupunginvaltuuston vaalit eivät mene samassa rytmissä pormestarivaalin kanssa.

Meillä seuraaviin kuntavaaleihin on vajaa vuosi aikaa. Kuntavaalit ovat samalla myös pormestarivaalit. Nyt on aika miettiä, onko pormestarin valintatapaan syytä tehdä muutoksia.

Suora kansanvaali vaatisi lakimuutoksen ja ei siten ehdi vielä seuraavalle kierrokselle. Suora kansanvaali kuulostaa äkkiseltään parhaalta ja demokraattisimmalta vaihtoehdolta, mutta asia ei  ole niin yksiselitteinen. Vaaleilla valitun kahden toimijan, pormestarin ja valtuuston, välinen yhteistyö voi olla ongelmallista, niinkuin olemme valtakunnan politiikastakin huomanneet viime vuosina.

Nykyisessä mallissa valtuusto valitsee pormestarin keskuudestaan. Suurimman puolueen pormestariehdokas käy "hallitusneuvottelut" eli kerää yhteen ne valtuustoryhmät, jotka ovat valmiita sitoutumaan pormesteriohjelmaan. Tässä mallissa pormestarilla on valtuuston enemmistön tuki, mikä takaa pormestarille suuren vallan.

Keskustelua käydään myös siitä, voiko pormestariehdokas tulla valtuuston ulkopuolelta, toisin sanoen hän ei olisi ehdokkaana vaaleissa. Pormestariehdokas  ei siis mittauttaisi kannatustaan kansalla. Sopiiko tämä pormestarimalliin, jonka keskeisin tavoite on vahvistaa demokratiaa? Voidaan myös kysyä, miten valtuuston ulkopuolisen ehdokkaan valinta poikkeaa perinteisen kaupunginjohtajan valinnasta.

Onko äänestäjän kannalta sekavaa, että samassa vaalissa äänestetään sekä pormestarista että kaupunginvaltuutetusta? Mitä jos puolueen nimeämä pormestariehdokas ei tulekaan valituksi valtuustoon? Olisiko nykymallissa parempi, että puolueet eivät asettaisi pormestariehdokasta ennen vaaleja, vaan pormestarikandidaatti nimettäisiin vasta vaalituloksen selvittyä?  Pitäisikö pormestarivaali olla erillään kuntavaaleista? Riittääkö kuntalaisilla mielenkiintoa erilliseen vaaliin? Vai lisäisikö erillinen vaali mielenkiintoa?

Monia kysymyksiä on vielä ilmassa. Oli malli mikä hyvänsä, tärkeintä on, että pormestarimallin alkuperäinen idea ei hämärry. Pormestari ei ole virkamies. Kysymyksessä ei ole siis poliittinen virkanimitys, vaan kaupungille valitaan johtajaksi luottamushenkilö eli "pääministeri". Pormestarimallin tavoitteena on vahvistaa demokratiaa, antaa luottamushenkilöille mahdollisuus vaikuttaa asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa ja antaa politiikalle kasvot. Jos kansaa ei pormestarin johtaman koalition linja miellytä, politiikan suuntaa voidaan muuttaa seuraavissa vaaleissa.

 

6.11.2011 Mikä vikaa on julkisesti tuotetuissa palveluissa? - hinta!

Professori Anneli Anttonen kysyy tänään Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että mitä vikaa on julkisesti tuotetuissa palveluissa?

Vastaus on yksinkertainen: hinta. Aamulehdessä vertailtiin hiljattain kunnallisen kotipalvelun ja yksityiseltä ostetun kotipalvelun hintaa. Kunnan omana tuotettu oli noin puolet kalliimpaa. Valitettavasti tämä ei ole ainoa esimerkki. Asiaa ei voi mielestäni sivuuttaa vain leimaamalla monituottajamalli markkinahenkiseksi riistoksi.

Tampereella on saatu hyviä kokemuksia monituottajamallista. Asiakkaan eli kuntalaisen kannalta ei liene oleellista, kuka palvelun tuottaa, vaan se, että hän saa laadukasta palvelua. Matkustajan kannalta on yksi lysti, ajaako bussia Paunun vai TKL:n kuski. Oleellista on se, että bussi on aikataulussa ja palvelu on ystävällistä. Talvella oleellista on se, että katu on aurattu, ei se, kuka sen on aurannut.

Terveydenhuollon puolella Tampereella on tilattu yhden alueen omalääkäripalvelut yksityiseltä palveluntuottajalta, joka on vastannut Hervannan alueesta karvoineen ja villoineen. Ei siis ole kysymys siitä, että yksityinen poimisi rusinat pullasta ja hoitaisi vain nuoret ja terveet. Tämä yksityinen toimija vastaa koko alueen väestön omalääkäritoiminnasta. Asiakkaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Nyt kun laki mahdollistaa sen, että kuntalainen voi rekisteröityä minkä tahansa terveysaseman asiakkaaksi, onkin käynyt niin, että monet muutkin haluavat tämän yksityisen terveysaseman asiakkaaksi.

Palveluseteli on hyvä ratkaisu eräissä tapauksissa. Se antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita useista eri vaihtoehdoista, mikäli kaupunki on kilpailutuksen kautta valinnut useita eri tuottajia.

Miksi julkinen työ on kallista? Kysytäänpä mieluummin, miksi yksityinen pystyy tuottamaan samaa tai jopa parempaa laatua edullisemmalla hinnalla? Vastaus on yleensä yksinkertainen: matala organisaatio ja työntekijät osallistuvat oman työnsä kehittämiseen ja ovat siten hyvin sitoutuneita työhönsä. Yksityinen yritys on joustava ja ketterä.

Miksi tämä ei ole mahdollista julkisella sektorilla? Miksi julkinen organisaatio on kankea ja hidas? Väitän, että kunnan oma tuotantokin voi olla tehokasta. Tuottavuutta ei tarvitse repiä työntekijöiden selkänahasta, vaan työntekijöitä pitää kannustaa oman työnsä kehittämiseen. Asiakasrajapinnassa työskentelevät ammattilaiset ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Henkilöstölähtöisellä kehittämistyöllä varmasti keksitään uusia toimintatapoja ja turhia töitä voidaan karsia. Tämä lisää työhyvinvointia ja vähentää sairauspoissaoloja, mikä säästää miljoonia kaupungin kukkarosta vuosittain.

ks. Hollolan kunnanjohtajan artikkeli aiheesta: 

http://www.sitra.fi/fi/Ajankohtaista/Puheenvuorot/puheenvuoro_paivi_rahkonen_20111202.htm

 

24.10.2011 Aurinkoenergiaa ja tuulivoimaa

Aamulehden toimittaja soitti ja kysyi mielipidettäni ydinvoimasta juuri kun kävelin Playa des Inglesin kuumalla hiekalla. Jospa aurinkoenergia ja tuulivoima riittäisivätkin kasvavaan energiantarpeeseemme. Gran Canarian rannoilla laajat alueet ovat tuulipuistoja täynnä. Atlannin tuulista ja kravun kääntöpiirin auringonpaisteesta saakin jo varmasti aivan mukavasti energiaa. Paluu kylmään ja pimeään Suomeen palauttaa maan pinnalle, näillä leveysasteilla ei vielä ainakaan pärjätä vain uusiutuvilla energiamuodoilla - vaikka se ihannetila olisikin.

Voidaksemme ylläpitää hyvinvointivaltion nykyisellään, tarvitsemme verotuloja. Suomen talous on riippuvainen viennistä. Teollisuus tarvitsee edullista energiaa. Jos sitä ei ole saatavilla, vienti ei vedä. Tästä taas seuraa verotulojen romahdus ja työttömyyttä. Pelkkiin uusiutuviin energiamuotoihin perustuva energiatuotanto ja nykyinen elintaso eivät sovi samaan yhtälöön. Ylläpitääksemme nykyistä elintasoa tarvitsemme valitettavasti myös ydinvoimaa.

Aurinkoenergialla Suomi ei pitkälle pötki, mutta turistille se tekee hyvää. Tällä aurinkoenergimäärällä jaksaa paremmin pitkän pimeän syksyn.

 

24.9.2011 Mitä tehdä Iidesjärvelle?

Iidesjärven etelärannan sunnitelmat ovat valmistuneet. Nyt kuntalaisille esitellään kaksi perusvaihtoehtoa: rakennetaan taloja tai tehdään perhepuisto.

On hyvä, että tälle alueelle vihdoin tehdään jotain. Onhan se outoa, että lähes keskustassa oleva hieno järvimiljöö on monin paikoin melkoista ryteikköä. Iidesjärven rantamaisemissa ei paljon ihmisiä näy. Linturetkillä toki joskus törmää muihinkin lintubongareihin.

Järven eteläranta on niin laaja alue, että eikö sinne mahtuisi sekä asutusta että perhepuisto? Keskustan tiivistäminen on päivän sana. Periaatteessa näin lähelle keskustaa pitäisi siis ensisijaisesti rakentaa asuntoja. Muotialan, Nekalan, Viinikan ja Iidesjärven etelärannan asuinalueista tulisi hyvä kokonaisuus. Riittävä väestöpohja takaa myös hyvät joukkoliikenneyhteydet.  

Olisi luontevaa, että suunniteltu puisto olisi myös  paikallisten asukkaiden käytössä. Skeittipaikkojen osalta on tärkeää, että ne ovat normaalin asutuksen läheisyydessä. Jos alueella on vain puisto, siitä tulee helposti perheiden teemapuisto, johon tullaan autolla. Puiston pitäisi integroitua olemassaoleviin asuinalueisiin. Siten siitä tulee elävä, ja se houkuttelee tavalliseen arkiulkoiluun. Erillinen puistoalue taas saattaa tuoda mukanaan ikäviä lieveilmiöitä. 

Suunnitelmien huono puoli on tietenkin se, että arat luontokappaleet saattavat vaihtaa maisemaa. Sitten meidän pitää mennä bongaamaan niitä vähän kauemmaksi.

 

21.9.2011 Kuntauudistuksen pitää lähteä tarpeesta

Tampereella oli tänään mielenkiintoinen seutufoorumi, jossa saimme kuulla oikein tuutin täydeltä kuntauudistuksesta. Ministeri Virkkusen, professori Haverin ja kuntapäättäjien puheenvuorojen perusteella oma näkemyseni vahvistui. Tämäkin uudistus, aivan kuten kaikki uudistukset, pitää aloittaa kysymällä: mitkä ovat ne ongelmat joita halutaan ratkaista?

Se tuli myös selväksi, että yleispätevien ohjeiden antaminen on mahdotonta. Kuntien tarpeet ovat kovin erilaiset. Siksi pitää huolellisesti kartoittaa tarpeet ja hyväksyä se, että kaikille ei sovi samanlaiset ratkaisut. Tämän päivän keskustelusta ministeri Virkkunen ja valtiosihteeri Anna-Kaisa Ikonen saivatkin varmasti aineksia pohdintaan Tampereen kaupunkiseudulle sopivasta ratkaisusta.  Toivottavasti heillä riittää paljon aikaa kuunnella kuntaihmisiä. Sitä osaamista, näkemystä ja kokemusta ei kannata jättää hyödyntämättä ennen lopullisia ratkaisuja.

Kokoomus lähtee palvelujen kehittämisessäkin siitä, että palvelut räätälöidään asiakkaan tarpeen mukaan. Toivottavasti eri kunnille ja kaupunkiseuduille räätälöidään nyt juuri niille sopivat ratkaisut. Tasa-arvo ei ole sitä, että kaikille tehdään samanlainen malli. Tasa-arvo on sitä, että kaikki saavat omiin tarpeisiinsa vastaavan mallin.

Tampereen seudun kunnilla on MAL-sopimus (maankäyttö, asuminen, liikenne). Meillä on nyt tuhannen taalan paikka näyttää, mihin pääsemme yhteistyön tiellä. MAL-sopimuksen toteutumista arvioidaan ensi vuonna. Sen perusteella on hyvä tehdä analyysi, missä olemme onnistuneet ja missä emme. Kun toimenpiteet ja mahdoliset rakenneuudistukset perustuvat tarpeeseen, lähtökohta uudistuksille on hedelmällinen.

 

30.8.2011 Kaupunkisuunnittelu on pitkäjänteistä työtä

Uusia asuinalueita, teitä ja ylipäätään kaupungin infrastrukstuuria suunnitellaan kymmenien vuosien aikajänteellä. Tämän päivän suunnittelua ohjaa esimerkiksi kaupunkiseudun väestöennusteet, joiden mukaan Tampereen seudulla asuu 30 vuoden kuluttua 90 000 asukasta enemmän. Tähän muuttoliikkeeseen on luonnollisesti varauduttava ajoissa niin asuinalueiden kuin liikennejärjestelyidenkin osalta.

Näin ollen suuria hankkeita ei pidä suunnitella suhdanteiden mukaan.  Suuriin investointeihin otettujen lainojen takaisinmaksuajalle mahtuu monta talouden laskua ja nousua.  Oleellista siis on kaupungin lainanmaksukyky, ei se, koska rakentaminen alkaa.  On normaalia, että kehittyvillä ja kasvavilla kaupungeilla on monia investointeja yhtä aikaa käynnissä ja suunnitteilla.  Hervannan rakentaminen, Särkänniemi, yliopisto ja Tampere-talo ovat olleet aikanaan rohkeita ja kauaskantoisia hankkeita, joiden kustannuksia on hankkeista päätettäessä kauhisteltu.  Ranta-Tampella ja Areena sopivat hyvin tämän menestystarinan  jatkoksi.

Tätä taustaa vasten välillä tuntuu, että Rantaväylän tunnelista tehdään aivan liian suuri numero. Uusien asuinalueiden rakentaminen maksaa aina. Ranta-Tampellan kohdalla toki kustannuksia nostaa kallis tunneli, mutta vastaavasti kunnallistekniikka ja palveluverkko ovat  jo pitkälti olemassa. Lisäksi kaavoitusmaksut ja työllistämisvaikutukset ovat aivan omaa luokkaansa muiden uusien asuinalueiden rakentamiseen verrattuna.

Pekka Salmi (AL 28.8.2011) paheksui sitä, että Ranta-Tampellaan tulee asuntoja vain rikkaille. Minä haluan toivottaa kaikki hyvät veronmaksajat  tervetulleiksi Tampereelle.  Helsingin kaupunki oivalsi tämän jo pari vuosikymmentä sitten kaavoittaessaan merenrantatontteja hyville veronmaksajille. Itse  kannatan asuntotuotannon monimuotoisuutta.  Toivoisinkin, että Ranta-Tampellassa voisi olla myös esimerkiksi ikäihmisten palvelutalo.

Tavallisten tamperelaisten kannalta hienoa on se, että Ranta-Tampellan rakentamisen myötä saamme rannat kaupunkilaisten käyttöön. Tästä syystä kaupunginhallitus esittikin kaavaan toivomusponnen rantabulevardin leventämisestä. Pyöräily- ja kävelyreitit pitää tehdä kuntoon aina Lapinniemestä Lielahteen asti.

Ranta-Tampellan kaava tulee valtuustoon syyskuussa. Pitää muistaa, että hyväksytty kaava ei sinänsä velvoita rakentamiseen.  On  selvää, että jos Eurooppaa ja maailmaa uhkaa  normaalista suhdannevaihtelusta poikkeava pysyvämpi  taantuma,  joudumme harkitsemaan rakentamisen aikataulua ja vaihtoehtoja uudelleen. Nyt kuitenkin etenemme valtion kanssa tehdyn sopimuksen mukaan.

 

 

21.8.2011 Kiristys, lahjonta ja uhkailu – kuntatalous kuntoon perinteisin lastenkasvatuskeinoin?

Hallitus suunnittelee suuria leikkauksia kuntien valtionosuuksiin. Tämä tietää kunnille ankeita aikoja. Säästökohteita on vaikea löytää, koska valtaosa menoista on lakisääteisiä. Emme  me kouluja voi lopettaa tai laittaa terveyskeskuksia kiinni.  Sosiaali- ja terveysmenot yhdessä opetustoimen kanssa vievät kuntien rahoista suurimman osan.

Investointien siirtäminen tai karsiminen vain siirtää ongelmaa ja lisäksi pahentaa työttömyyttä.  Pitäisi päästä kiinni pysyviin kuluihin eli palkkoihin. Yli puolet Tampereen kaupungin menoista kuluu työntekijöiden palkkoihin.

Aamulehdestä luin eilen, että Suomessa julkisella sektorilla työskentelee 28% työvoimasta, kun vastaava luku esim. Saksassa on 12,2%. Ensinnä tulee mieleen, että ovatko luvut vertailukelpoisia.  Suomessa esimerkiksi lähes kaikki opettajat työskentelevät julkisella sektorilla, koska meillä ei ole yksityiskouluja. Samoin terveydenhuoltopuolen työntekijöistä valtaosa on julkisella sektorilla, toisin kuin monissa muissa maissa, joissa terveydenhuolto on vakuutuspohjaista ja siten pääosin yksityisen sektorin ylläpitämää. Tilastot kertovat, että julkisiin menoihin Suomessa käytetään 47% BKT:sta, kun sama luku Saksassa on 45%. Kokonaisrahankulutus julkisiin menoihin Suomessa näyttäisi olevan eurooppalaista keskitasoa.

Vanhan legendan mukaan kunnalla ei hommat paina ja lapioon on aikaa nojailla. Ehkä jossain vielä näinkin, mutta eiköhän suurin osa kaupungin työntekijöistä ole työhönsä vahvasti sitoutuneita ja ahkeria. Toki julkisella sektorilla elää vielä ”ei kuulu mulle”- asennekin, aito asiakaslähtöisyys on vielä monin paikoin hakusessa.

Mukavuusalueella on niin mukavaa, ettei sieltä millään viitsisi lähteä keksimään uusia toimintatapoja, varsinkin kun palkka on sama kehität työtäsi tai et. Henkilökunnalle pitäisi antaa mahdollisuus  kehittää oman työyhteisönsä toimintaa. Uskon, että monia asioita voitaisiin tehdä järkevämmin ja tehokkaammin, jos työtekijät itse pääsisivät kehittämään oman työnsä sisältöä. Henkilöstölähtöinen tehostaminen ei revi tehoja työntekijöiden selkänahasta, vaan päinvastoin lisää työhyvinvointia. Tämä puolestaan vähentää sairauspoissaoloja, mikä säästäisi valtavat summat vuosittain . Joka päivä kunnan työntekijöistä joka viides on saikulla.

Henkilöstölähtöisen kehittämistoiminnan lisäksi tarvitaan luonnollisesti myös jämäkkää johtamista. Sillä, tekeekö työnsä hyvin vai huonosti, pitää olla jotain merkitystä. Komentoketjut täytyy olla selvillä, jotta vastuut ovat selkeästi kaikkien osapuolten tiedossa.

 

 

13.8.2011 Pormestarimalli vahvistaa edustuksellista demokratiaa

Jukka Koo Salosen mukaan (Aamulehti, 13.8.2011) valta on karannut pormestarimallin myötä entistä enemmän virkamiehille. Olen täysin eri mieltä. Ehkä emme vielä osaa ottaa mallista kaikkea irti, mutta suunta on oikea.

Apulaispormestarin tehtävä on määrätä lautakunnalle esiteltävien asioiden valmistelun  suuntaviivoista. Apulaispormestarin tehtävä on siis tuoda luottamushenkilöiden (eli edustuksellisesti kuntalaisten) näkemyksen valmisteleville virkamiehille jo asioiden valmisteluvaiheessa. Mallin tarkoitus ei ole lisätä vastakkainasettelua virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä, vaan aivan päinvastoin, lisätä yhteistyötä. Näin tapahtuukin. Apulaispormestari on läsnä kaupunginvaltuuston ja –hallituksen kokouksissa sekä lisäksi hän luotaa poliittisten päättäjien mielipiteitä tärkeimmistä valmistelussa olevista asioista. Apulaispormestari muodostaa kantansa oman lautakuntansa ja muiden luottamushenkilöiden kanssa käymiensä keskustelujen pohjalta. Päätöksenteko sujuvoituu, kun politiikan ääni kuuluu jo asioiden valmisteluvaiheessa. Väitän, että pormestarimallin ansiosta olemme välttyneet monilta turhilta asioiden palauttamisilta uudelleen valmisteluun.

Yksi esimerkki apulaispormestarin ja luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuuksista on lasten ja nuorten lautakunnan kesäkuussa tekemä linjaus tamperelaisen erityisopetuksen kehittämisestä. Lautakunta antoi valmistelulle selkeät, uudet suuntaviivat: valmistelua jatketaan siltä pohjalta, että erityiskoulut säilyvät.

Lopuksi täytyy todeta, että Salosen kirjoituksen sävy ei ole omiaan lisäämään luottamusta demokratiaan. ”Demokratia on huonoin mahdollinen tapa hallita, mutta ainoa mahdollinen.” (Winston Churchill)

 

31.7.2011 Tampereella on hyvä lomailla

Tamperetta on taas moitittu lehtien palstoilla epäsiisteyden vuoksi. Itsekin olen peräänkuuluttanut siistiä kaupunkikuvaa. Täytyy silti todeta, että kaikesta huolimatta Tampere on oivallinen lomailukaupunki.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Tamperelainenkin löytää Tampereelta paljon mielenkiintoisia elämyksiä ja lomakohteita. Museot ja galleriat ovat kaikki kävelyetäisyydellä. Mältinrannan taidekeskuksessa on aina kiinnostavaa katsottavaa. Samalla voi vaikka poiketa viereiselle uimapaikalle ja pulahtaa Tammerkoskeen uimaan. Aika eksoottista, että keskellä kaupunkia voi uida koskessa.

Tänä kesänä olen kumppanini kanssa tutustunut uusiin uimarantoihin pyörä- ja souturetkillämme. Pyörä onkin mainio kulkuneuvo kotikaupunkiretkillä. Pyöräillessämme Vuorekseen löysimme uimarannan ja luulimme uivamme Särkijärvessä, mutta myöhemmin selvisi, että kysymyksessä olikin Lahdesjärvi. Kyllä Tampereella uimarantoja riittää.

Tapahtumatarjonta on mahtava. Jokaiselle löytyy jotain. Tammerkosken sillalla tapahtuma on itselleni must-juttu, koska valtuustokuoro esiintyy siellä. Viinikylän tasting-tarjottimet tutustuttivat tänä vuonna sampanjoiden saloihin. Tämän kesän teatterielämykset ovat jääneet vielä aika vähäisiksi. Rauta-aika ei oikein kolahtanut. Ensi viikolla sitten suurin odotuksin teatterikesään.

Luonto onkin sitten vielä ihan oma lukunsa. Kaunista auringonlaskua voi mennä ihailemaan esimerkiksi Jalkasaareen. Suosikkiuimapaikkamme on Kaupinoja. Meren rannalta kotoisin oleva kumppanini haikailee aina meren rannalle. Kaupinojan lämpimät rantakalliot ja Näsijärven iso selkä kelpaavat joten kuten meren korvikkeeksi.

Kulinaristisiakin nautintoja Tampereelta löytyy ihan kiitettävästi. Kauniina päivinä haluan syödä ulkotiloissa aina kun vain mahdollista. Monien ravintoloiden terasseilla tarjoillaan mainiota lounasta, erityismaininnan ansaitsee ravintola Alsace. Jälkiruuaksi tietenkin torikahvit.

Jos lomailua laajentaa vielä naapurikuntiin, niin mahdollisuudet monikertaistuvat. En ole aiemmin tiennyt, että Kangasalla voi bongata kalasääsken, joka pyydystää lohia. Purnussa oli tänä vuonna erinomainen läpileikkaus suomalaisesta nykytaiteesta. Maittavaa lounasta oli tarjolla Hakkarin kartanossa Lempäälässä ja ravintola Paakarissa Kangasalla.

Vielä on kesää jäljellä... Haiharan kartanossa avataan viikon päästä kiinnostava taidenäyttely. Kannatan lämpimästi matalankynnyksen kulttuuritarjonnan lisäämistä, mutta ei korkeakulttuurin kustannuksella. Kulttuurin saralla pitää antaa kaikkien kukkien kukkia. Tampere on upea kulttuurikaupunki!

 

19.7.2011 Yhteisöllisyyttä ja tapakasvatusta kouluihin - oppituntien laatua vai määrää lisäämällä?

Opetusministeri Jukka Gustafsson toi keskusteluun tärkeitä asioita erinomaisen koulujärjestelmämme edelleen kehittämisestä. Akateemisten taitojen osalta suomalainen koulu on edelleenkin maailman kärkeä, mutta sosiaalisten taitojen osalta parannettavaa toki on.

Vuorovaikutustaitojen ja toisen ihmisen huomioon ottamisen opettelu ovat ennen kaikkea kiinni koulussa käytettävissä työtavoista, opetusmenetelmistä ja toimintakulttuurista. Oppilaskeskeiset ja toiminnalliset työtavat opettavat yhteistoimintaan ja yhteisöllisyyteen. Oppilasta arvostava ja kuunteleva toimintakulttuuri takaa sen, että oppilaan yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduksi ja oppilas kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi - päivittäin.

Oppilaskeskeisen toimintakulttuurin tärkeä yksittäinen edellytys on kohtuullinen luokkakoko. Jos luokassa on liikaa oppilaita, opettaja ei ehdi paneutumaan jokaisen oppilaan ajatuksiin ja tarpeisiin. Eettisen kasvatuksen osalta on ensiarvoisen tärkeää, että opettajalla on mahdollisuus paneutua oppilaiden arjesta nousevien tilanteiden käsitelyyn. Arjen huolenpito on todellista koulukiusaamisen ehkäisyä. Yksittäsiä oppitunteja lisäämällä ei koskaan saavuteta samaa vaikuttavuutta. Luokkakokojen pienentäminen ei tietenkään automaattisesti johda laadun paranemiseen. Mutta se antaa mahdollisuudet opettajalle kehittää työtänsä oppilaslähtöisemmäksi.

On totta, että pienten lasten koulupäivän pituutta voisi vähän lisätä. Mutta se ei ole ilmaista. Jos käytettävissä olevat resurssit eivät lisäänny, niin oppilaiden tuntimäärän kasvattaminen johtaisi ryhmäkokojen suurenemiseen. Jos siis näistä kahdesta pitää valita, itse valitsen pienemmät ryhmäkoot.

Pienten lasten iltapäivähoidon tarpeeseen muutaman viikkotunnin lisäys ei juurikaan toisi helpotusta. Iltapäivähoitoa tarvittaan joka tapauksessa. Yksi vaihtoehto on lähteä selvittämään koulupäivän rakennetta kokonaiskoulupäivä-ajattelun pohjalta. Kymmenkunta vuotta sitten Suomessa oli muutama kokonaiskoulupäivä-kokeilu. Kokeilussa koulupäivään haettiin väljyyttä mm. tuomalla harrastustoimintaa keskelle koulupäivää. Tästä kokeilusta saadut kokemukset olisi hyvä kaivaa esiin.

Nykyinen malli,missä koulu ja iltapäivätoiminta on selkeästi eriytetty toisistaan, on hyvä siinä suhteessa, että se antaa perheille vapausasteita valita. Kokonaiskoulupäivämallissa kaikkien on "pakko" olla hoidossa ja harrastaa koululla.

Realistinen tavoite lienee kehittää nykyistä iltapäivätoimintaa entistä laadukkaammaksi ja toisaalta edistää harrastustoiminnan tuomista koulujen tiloihin iltapäivisin.

Tärkeintä on kuitenkin, että lapsella on riittävästi myös omaa aikaa, jolloin hän voi rauhassa ajatella omia ajatuksiansa ja touhuilla omiansa ilman, että koko ajan joku ohjaa.

 

30.6.2011 Vuoreksen monet mahdollisuudet

Tänään avattu Särkijärven silta avaa tien Vuoreksen uudelle asuinalueelle. Uutta siltaa pitkin matka Vuorekseen tuntuukin yllättävän lyhyeltä.

Vaikka kaupunkia pitäisikin ensisijaisesti rakentaa keskustasta alkaen tiivistäen, tämä uusi asuinalue tulee todella tarpeeseen. Jo vuosia Tampere on menettänyt hyviä veronmaksajia, jotka ovat lähteneet omakotitontin perässä naapurikuntiin. Tampereeltakin pitää löytyä isoja perheasuntoja järkevään hintaan.

Vuores on monien mahdollisuuksien paikka. Sinne tulee monimuotoista asuintuotantoa, mikä mahdollistaa kestävän yhdyskuntarakenteen. Jos asuinalueella on liiaksi vain samankaltaisia asuntoja, siitä voi helposti tulla vain yhden ikäluokan lähiö. Vuorekseen tulee sekä pientaloja että kerrostaloja ja omistusasuntojen lisäksi myös vuokra-asuntoja. Vuoreksella on hyvät mahdollisuudet kehittää itselleen oma persoonallinen identiteettinsä. Ekologisuus, monimuotoisuus ja yhteisöllisyys ainakin ovat hyvin ilmeisiä identiteetin rakennusaineita. Vuores ei varmasti tule jäämään tavanomaiseksi lähiöksi.

Koulukeskuksella on keskeinen rooli alueen identiteetin muokkaajana. Koulun pitää olla kylän keskus, joka on avoin kyläläisille myös vapaa-ajalla. Modernit ja asianmukaiset tilat antavat uudenlaiset mahdollisuudet toteuttaa tämän päivän opetussuunnitelmallisia tavoitteita. Koulutilat mahdollistavat myös aivan uudenlaisen moniammatillisen yhteistyön kaikkien niiden toimijoiden kesken, jotka lasten ja nuorten kanssa työtä tekevät.

Vuoreksessa on mahdollisuuksia myös seutuyhteistyön kehittämiselle. Palveluverkkoa kannattaa ehdottomasti kehittää yhdessä Lempäälän kanssa.

 

20.6.2011 Julkinen talous pitää saada kestävälle pohjalle

Uusi hallitusohjelma ansaitsee pisteet siitä, että hallitus on ottanut julkisen talouden kestävyysvajeen vakavasti. Nyt todella etsitään keinoja talouden tasapainottamiseksi ja Suomen luottoluokituksen pitämiseksi korkealla tasolla. Eihän kukaan vastuullinen päättäjä voi antaa Suomen ajautua samaan jamaan kuin Kreikka tai Portugali. Eräät kriitikot ovat kyllä arvelleet, että suunnitellut toimenpiteet eivät ole riittäviä.

Myös talouskasvun filosofia on nyt ymmärretty laajasti. Jos koko yhteiskunta downshiftaa, on turha vaatia lisää rahaa vaikkapa vanhustenhuoltoon tai koulutukseen.  Rahaa palvelujen tuottamiseen tulee vain työstä ja kannattavasta yritystoiminnasta. Huoltosuhde heikkenee, eli huollettavia on yhä enemmän suhteessa työssäkäyviin.  Ansiotuloverotusta korottamalla kansalaisten ostovoima heikkenee, mikä heikentää talouskasvua. Kulutuksen verottaminen on oikea suunta.

Vahvat kunnat on myös tärkeä päämäärä. Erityisesti terveydenhuollon uudelleen organisointi järkevän kokoisiksi yksiköiksi on välttämätöntä.

Kuntapäättäjiä huolestuttaa kuntien yhä lisääntyvät velvoitteet. Esimerkiksi työllisyydenhoidon siirtäminen yhä enenevässä määrin kuntien kontolle lisäisi Tampereellakin työllisyydenhoitoon tarvittavan rahan määrää miljoonilla. Mahdollinen uusi vanhuspalvelulaki toivon mukaan tuo myös rahaa, eikä vain velvoitteita.

Investointeja tutkitaan nyt suurennuslasilla. Mitenkähän mahtaa käydä Tampereen hankkeiden rahoituksen?

 

8.6.2011 Erityiskouluja ei lakkauteta

Lasten ja nuorten lautakunta päätti yksimielisesti, että erityiskouluja ei lakkauteta. Virkamiesten esittelemät mallit olivat lautakunnan jäsenten mielestä epärealistisia, vaikkakin ajatus kaikille yhteisestä koulusta on sinänsä hyvä. Toimivan keskitetyn ratkaisun hajauttaminen olisi liian suuri riski. Siksi lautakunta haluaa edetä maltillisesti rakentamalla yleistä ja tehostettua tukea resurssien sallimissa rajoissa. Lisäksi lautakunta haluaa kuulla erityiskoulujen omat kehittämissuunnitelmat integraation lisäämiseksi. Mikään ei estä jonkun toiminnan siirtämistä erityiskoulusta yleisopetuksen kouluun, kunhan se tehdään harkiten ja henkilöstön osaamista arvostaen ja oppilaiden perheitä kuunnellen.

 

23.5.2011 Työni lasten ja nuorten hyväksi jatkuu apulaispormestarina

Kiitospuhe valintani jälkeen valtuustossa.

Arvoisat valtuutetut, lämmin kiitos luottamuksesta!

Lupaan tehdä parhaani, että tamperelaisten lasten ja nuorten elämä sujuisi jatkossakin hyvin.

Monet meistä valtuutetuista ovat viime viikkoina käyneet koululaisten vaikuttamispäivillä eri puolilla kaupunkia. Oli ilahduttavaa kuulla, että tamperelaiset lapset ovat tyytyväisiä elämäänsä, kouluunsa ja kotiseutuunsa. Elämä kuulemma sujuu ihan mukavasti, vaikka vähän enemmän saisi olla höntsypaikkoja.

Vaikka suurimmalla osalla lapsista menee hyvin, on Tampereellakin kuitenkin pieni, mutta kasvava joukko niitä lapsia, joilla menee yhä huonommin. Näitä lapsia ja heidän perheitään varten onkin jo käynnistetty monia uusia palveluita. Tätä työtä pitää jatkaa. On tärkeää tuoda apua ihmisten arkeen ja auttaa heitä saamaan oma elämä haltuun.

Tänäänkin olemme jo puhuneet uudesta perusopetuslaista ja sen tuomista haasteista. Nyt ei pidä hötkyillä. Meillä on erinomaiset erityiskoulut. Muutoksia pitää tehdä maltillisesti. Tuen rakentaminen pitää aloittaa esi- ja alkuopetuksesta, aivan kuten apulaispormestari Järvelä kyselytunnilla totesikin.

Apulaispormestarin posti on keskeinen Tampereen toimintamallissa. Poliittisen näkemyksen tuominen asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa tekee päätöksenteon sujuvammaksi ja demokraattisemmaksi. On hienoa olla mukana kehittämässä edelleen tätä Tampereen mallia.

Pidemmittä puheitta kiitän vielä kerran tästä mahdollisuudesta.

 

1.5.2011 Viihtyisä keskusta on Tampereen käyntikortti

Nyt se on taas alkanut - sikailu Koskipuistossa ja keskustassa ylipäätään. Järjetön roskaaminen ja örveltäminen ei ole hyväksyttävää edes vappuna. Asiallinen piknik-kulttuuri on asia erikseen. Onko nollatoleranssi ainoa keino, joka palauttaa järjestyksen keskustaan?

Jotain on nyt tehtävä. On turha puhua keskustan elävöittämisestä, jos samaan aikaan hyväksymme sen, että kaupungin paraatipaikat ovat julkisia juopottelupaikkoja.

Näihin siisteystalkoisiin tarvitaan kaikki mahdolliset tahot: poliisi, kolmannen sektorin toimijat ja yksittäiset tamperelaiset. Nyt on aika yhdistää voimat ja aloittaa talkoot viihtyisän ja turvallisen keskustan puolesta.

 

9.4.2011 Koiratkin yhteiskunnan kontrolliin

Aamulehden mukaan koiranomistajille suunnitellaan koira-ajokorttia, koska he eivät enää osaa toimia lemmikkiensä kanssa. Kyllä meillä menee hyvin, kun ei isompia ongelmia ole. Sinänsä hyvä, että asiasta keskustellaan. Mutta ei kai todella ole yhteiskunnan tehtävä huolehtia tästäkin asiasta? Tässä olisi hyvää työsarkaa kolmannen sektorin toimijoille (esim. eläinsuojeluyhdistykset), jotka voivat lisätä valistustyötään. Toivon todella, että yhtään koira-ajokorttikoordinaattoria ei palkata verovaroilla suunnittelemaan kuponkeja koiranomistajien täytettäväksi.

Kukahan tätä ajokorttia valvoisi? Kohta kuntiin pitää varmaan palkata koirapoliisi. Jos sääntöä taas ei ole aikomustaan valvoa, ajokortti on turha. Säännöt, joiden noudattamista ei valvota, rapauttavat moraalin. Veikkaan, että koira-ajokortin suorittaisivat ne, jotka jo muutenkin huolehtivat lemmikistään. Välinpitämättömät koiranomistajat taas viis veisaisivat ajokortista.

Yhteiskunta ei voi, eikä sen tulekaan, huolehtia kaikesta. Ihmisellä on ensisijainen vastuu omasta ja läheistensä (myös lemmikkiensä) elämästä.

 

2.4.2011 Eteenpäin - sanoi mummo lumessa

Tänä viikonloppuna ilmestyi Tampereen Kokoomuksen aluejärjestön julkaisema Nyky-Tampere-lehti. Lehden tärkein teema on tietenkin lähestyvät eduskuntavaalit. Etsi lehdestä itsellesi hyvä ehdokas!

Itse pohdiskelin kolumnissani (ks.puheet ja kirjoitukset), onko puolueilla mitään eroja. Tätä on syytä itse kunkin nyt pohdiskella, kun pian saamme tiputtaa äänestyslippumme uurnaan.

ks. tarkemmin www.tamperelainenkokoomus.fi / Nyky-Tampere

 

26.3.2011 Onko valta kuin kakku, jota voi jakaa?

Suurin osa Tampereen kaupunginvaltuutetuista on sitä mieltä, että virkamiehillä on liikaa valtaa. Näin saimme lukea tämän päivän Tamperelaisesta.

Demokratiassa valta on yksiselitteisesti politikoilla. Virkamiehet valmistelevat asiat ja luottamushenkilöt tekevät päätökset. Luottamushenkilöillä on juuri niin paljon valtaa, kuin he osaavat/haluavat käyttää. Oleellista on, mitä tapahtuu päätösvalmistelun aikana. Ottavatko luottamushenkilöt asioista selvää? Kuuntelevatko virkamiehet politiikan ääntä? 

Pormestari ja apulaispormestarit tuovat luottamushenkilöiden näkemyksen asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa. Myös muu vapaamuotoinen keskustelu valmistelussa olevista asioista on lisääntynyt viime vuosina. Ryhmien puheenjohtajat käyvät säännöllisesti keskustelua asioista jo niiden ollessa valmistelussa. Ehkä ongelma onkin ryhmien sisäisessä tiedonkulussa. Ryhmyrit ja apulaispormestarit ovat avainasemassa, jotta tieto kulkisi paremmin virkamiesten ja valtuutettujen välillä.

Kukaan valtuutettu ei voi päättää mitään yksin. Oleellista on avoin tiedonkulku ja keskustelu. Luulenpa, että tässä meidän luottamushenkilöiden pitää katsoa peiliin ja kantaa omalta osaltamme kortemme kekoon. Otetaan asioista selvää ja  tuodaan asioita yhteiseen keskusteluun.

Virkamiesten arvostelu on pääosin perusteetonta. Toki on virkamiehiä, jotka ajavat omaa näkemystänsä kuin käärmettä pyssyyn kuuntelematta muita. Suurin osa virkamiehistä kuitenkin valmistelee asiat ammattimaisesti ja kuuntelee luottamushenkilöitä. Jos joku ei näin toimi, asiaan pitää luonnollisesti puuttua. On kohtuutonta tehdä yleistyksiä muutaman tapauksen perusteella.

Valta ei ole kuin kakku, jota voidaan jakaa. Kaikki osapuolet tuovat oman osaamisensa ja näkökulmansa päätöksentekoon. Parhaat päätökset syntyvät hyvällä yhteistyöllä. Vuoropuhelu ja keskinäinen arvostus ja luottamus takaavat laadukkaan valmistelutyön.

 

7.3.2011 Sujuvaa elämää Tampereen seudulla

Näin tapahtuu, jos tänään hyväksytyn seutustrategian tavoitteet toteutuvat. Nyt vannotaan yhteistyön nimiin ja sen edut ovat kiistattomat. Pystyvätkö itsenäiset kunnat tekemään tuloksellista yhteistyötä? Alkaako lähivuosina rakentua enemmän vuokra-asuntoja myös Tampereen ympäristökuntiin? Kannetaanko sosiaalisesta asumisesta enemmän yhteisvastuuta? Suunnitellaanko palveluverkot yhdessä? Toimiiko seudullinen joukkoliikenne sujuvasti? Onko haja-rakentaminen hallinnassa? Onko seudulla yhteinen yleiskaava? Onko kilpailu yrityksistä reilua ja avointa? Onko seudulla yhteinen elinkeinopolitiikka?

Jos vastaus on kyllä, paineita seudun kuntien yhdistämiseen ei ole. Jos taas ollaan sillä tasolla, että " on ruvettu miettimään aloittamiseen ryhtymistä", suuri peruskunta lienee ainoa järkevä vaihtoehto.

Jos kaikesta huolimatta käy niin, että tulevaisuudessa päädytään kuntaliitoksiin, niin ei pidä unohtaa paikallisdemokratian ja paikallisidentiteetin merkitystä. Silloin voitaisiin palata esimerkiksi valtuutettu Matti Heinivahon usein esittämään Lontoon malliin. Lontoo koostuu pienistä, suhteellisen autonomisista kaupunginosista, joille suur-Lontoo muodostaa hallinnollisen sateenvarjon.

Nyt valittu linja on hyvä, nyt ei kannata hötkyillä. Terveydenhuoltopalvelujen järjestämisvastuita pohditaan. Kannattaa odottaa, mitä sillä rintamalla tapahtuu. Suuruuden ekonomia ei ole ainoa autuaaksi tekevä asia. Kuntakoon ja tuloksellisuuden välillä ei ole pystytty esittämään kiistatonta yhteyttä. Suhtaudun tähän(kin) asiaan hyvin käytännöllisesti. Kuntaliitos ei ole itsetarkoitus.

 

25.2.2011 Säilyttääkö vaiko uudistaa?

Pispalan asemakaavoitus on ollut agendalla jo pitkään. Vanhojen rakennusten suojelusta väännetään kättä asukkaiden ja kaavoittajan kesken. Pientä lähentymistä on tapahtunut. Ensi tiistaina yhdyskuntalautakunta ottaa kantaa suojelu- ja rakennusoikeusvaihtoehtoihin. Pispalan osalta tämä keskustelu olisi pitänyt käydä jo 40 vuotta sitten. Nyt olisikin hyvä aika aloittaa periaatekeskustelu myös muiden kulttuurihistoriallisesti merkittävien asuinalueiden osalta: Petsamo, Härmälä, Viinikka, Nekala ja Lappi.

Itse pidän tärkeänä sitä, että asukkaita kuunnellaan. Kiinteistöjen omistajien mielipiteitä on huomioitava, koska kysymys on heidän omaisuudestaan. Lähtökohta ei voi olla alueen museointi, vaan ihmisten asumisviihtyvyys ja oikeus omaan omaisuuteensa. On hyvä ajatus tarjota porkkanoita niille, jotka haluavat korjata vanhan rakennuksen. Uudisrakentaminenkin on kuitenkin sallittava, mikä mahdollistaa myös ekotehokkaamman rakentamisen.  

 

22.2.2011 Turha byrokratia hankaloittaa vapaaehtoistyötä

Olin tänään kolmen puolueen (kok,sdp ja vas.) eläkeläisjärjestöjen yhteisessä kokouksessa. Heillä on tapana kerran vuodessa tavata valtuustoryhmien puheenjohtajat ja kertoa kuulumiset. Tämä "Kolmen kopla", nykyiseltä nimeltään 3-ely, on kokoontunut jo 25 vuoden ajan. Suurin yhteinen vuosittainen ponnistus on Viikinsaaren valtaus eli eläkeläisten kulttuuripäivä. Lisäksi nämä yhdistykset pyörittävät kymmeniä kerhoja talkootyönä. Tämä on todella merkittävää ikäihmisten hyvinvointia ja toimintakykyä edistävää toimintaa.

Yhdistykset anovat ja saavat kaupungilta vuosittain avustusta. Tämä avustus menee käytännöllisesti katsoen kokonaan tilavuokriin, siis kaupungin toiseen kukkaroon. Tämä jo sinänsä tuntuu aika turhalta paperinpyöritykseltä, mutta jotenkin ymmärrettävältä taloudenpidon läpinäkyvyyden nimissä. Nyt varsinaiseksi ongelmaksi on muodostunut pakko käyttää sähköistä laskutusjärjestelmää. Jos yhdistys lähettää kaupungille laskun esimerkiksi puistoesiintymisestä (säestäjän palkkio), tätä ei voi hoitaa paperilaskuna.Tämä aiheuttaa eläkeläisyhdistyksille ongelmia. Eikö siirtymäaika olisi perusteltu?

Näin vapaaehtoistyön vuonna pitäisi keksiä keinoja tukea tätä arvokasta kansalaisaktiivisuutta siten, ettei aika mene kuponkien täyttämiseen ja luukulta toiselle juoksemiseen. Onko turha haikailla aikaa, jolloin nämä yleishyödylliset yhteisöt saivat käyttää maksutta kaupungin tiloja? Ja kuinka paljon siinä säästyisikään työaikaa erilaisten hakemusten ja maksujen käsittelijöiltä!

 

14.2.2011 Liikuttavaa yksimielisyyttä lähes kaikista suurista investoinneista

Olin yhdessä Olli-Poika Parviaisen kanssa demariluolassa Pekka Salmen järjestämässä tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Tampereen suurista investoinneista. Ainoastaan tunnelista olimme odotetusti vähän erimielisiä.

Väestö ikääntyy ja palvelutarpeet kasvavat. Huoltosuhde, eli työssäkäyvien ja työssä käymättömien, suhde heikkenee. Jos vuonna 2030 on sama huoltosuhde kuin nyt, pääsemme eläkkeelle 74-vuotiaana. Tai jos eläkeikä on sama, kunnallisveroprosentti on 7% korkeampi.

Tarvitsemme rahaa palvelujen tuottamiseen. Rahaa saamme verotuloista. Tarvitsemme siis työpaikkoja ja ihmisiä. Minkälainen kaupunki houkuttelee yrityksiä ja ihmisiä? Ei ainakaan taantuva takapajula. Kaupungin kasvu ja kehitys edellyttävät investointeja. Investoinnit viestivät kehityshakuisuudesta myös ulospäin.

Mielestäni kiireellisimmin toteutettavat hankkeet ovat Areena ja Ranta-Tampella. Areena on erinomainen hanke, koska kaupungin rahoitusosuus on vain 5%. Saamme pienellä rahalla paljon työpaikkoja, asuntoja ja vetovoimaa. Ranta-Tampella on tärkeä hanke keskustan kehittämisen ja yhdyskuntarakenteen tiivistämisen kannalta. Tunnelin rakentamiskustannuksista kannan huolta. Yhtenä toteutusmallina on esitetty ns. allianssimallia, joka pitäisi kustannukset kurissa. Ehdotan, että sekä Areenan kannen että Ranta-Tampellan maankäyttösopimuksiin säädetään aikaraja, jolloin rakentaminen pitää aloittaa. Pääkaupunkiseudulla näin on toimittu joissakin hankkeissa.

Pikaraitiotien kohdalla leasing-malli kuulostaa hyvältä. Joku muu rakentaa ja operoi, kaupunki vain ostaa palvelun. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkää vuokrasopimusta.

Asuntorakentamista pitää keskittää erityisesti olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Niemenranta on tästä hyvä esimerkki. EHYT-hankkeessa on arvioitu, että kaupunkialueelta löytyy 33 000 asukkaalle täydennysrakentamiskohteita. Vuores pitää rakentaa loppuun ennen kuin Nurmi-Sorilaa aletaan edes suunnittelemaan.

Lainamäärät hirvittävät. Kaikkia hankkeita ei voida aloittaa yhtä aikaa. Vaihtoehtoisia rahoitusmalleja pitää etsiä aktiivisesti. Toisaalta pitää muistaa, että taloudellisten vaikutusten perspektiivi on pitkä. Lainoista aiheutuva lisärasite on oltava kohtuullinen. Oleellista on lainanmaksukyky. Pitää myös muistaa, että investoinnit tuovat heti sekä suoria että välillisiä tuloja.

 

13.2.2011 Rentoa meininkiä, hyviä ehdokkaita

Pirkanmaan kokoomuslaiset eduskuntavaaliehdokkaat esittäytyivät perjantaina avatussa kahvila Korvassa. Ehdokkaat olivat silmin nähden innostuneita ja heidän puheenvuoronsa olivat raikkaita. Erityisen ilahduttavaa oli kuulla ns. normaalia puhetta. Kukaan ehdokkaista ei sortunut perinteiseen politiikan kapulakieleen, joka osaltaan on vieraannuttanut ihmisiä politiikasta. Merkille pantavaa oli myös se, että ehdokkaiden katse oli selvästi tulevaisuudessa ja ratkaisujen etsimisessä, ei niinkään muiden moittimisessa ja syyllisten etsimisessä. Meidän poliittisista kilpakumppaneistamme ei aina voi sanoa samaa.

Näinä muutoksen aikoina on välillä hyvä pysähtyä miettimään, ovatko kaikki muutokset tarpeellisia. Antero Saksalaa lainaten, joskus kannattaa olla myös "reilusti vanhanaikainen".

Onnea ja menestystä kaikille, toivotan täältä fanikatsomosta!

 

7.2.2011 Illuusio elävästä keskustasta

Elävä keskusta tuo mieleeni italialaisen elämänmenon. Itsekin siellä vuoden viettäneenä muistan hyvin, miten mukavaa oli poiketa koulumatkan varrella pieneen vihanneskauppaan, josta sai takuulla tuoreita hedelmiä. Oman talon kivijalassa oli pieni lihakauppa. Lähileipomon täytetyt tuorepastat olivat omaa luokkaansa. Kivijalkakaupoissa sai kaupan päälliseksi hyvin henkilökohtaista palvelua. (Poikkesin juuri kotimatkalla autolla Turtolan markettiin, josta ostin viisi kassillista ruokaa)

Bergamo on vähän Tamperetta pienempi kaupunki, mutta sen katujen varsilla on kymmeniä kahviloita,joissa italialaiset lukevat lehtiä tai parantavat maailmaa. Keskipäivällä tyylikkäät pukuherrat ja turkkirouvat ajelivat skoottereillaan kotiin siestan viettoon. Sunnuntai-iltaisin perheet kävelivät kaduilla parhaimpiinsa pyntättyinä. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. (Huomiseksi on muuten luvattu Tampereelle lumimyrskyä)

Onko tuollainen elämä Tampereella mahdollista? Kävisivätkö tamperelaiset kivijalkakaupoissa, jos niitä olisi? Millaiseen keskustaan ihmiset lähtevät viettämään aikaansa koko perheen voimin? Kysyin asiaa teini-ikäisiltä pojiltani, Tärkeintä on kuulemma, että keskustassa olisi lähekkäin pari isoa kauppakeskusta.

Mikä tekee keskustasta elävän? Siellä asuvat ihmiset? Hyvät shoppailumahdollisuudet? Laadukkaat kulttuuripalvelut? Hyvät liikenneyhteydet?

Täältä Kaukajärveltä käsin on helppo visioida autotonta keskustaa, johon pääsisi sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla. Mutta mitä ajattelevat keskustassa asuvat ihmiset? Monilla heistä on auto. Kävelykeskustassa he eivät enää pääsisi autolla kotipihaansa. Pelkään pahoin, että perheellisten cityihmistenkin on joskus käytävä marketisssa ostoksilla - autolla.

Kävelykadut, teemapuistot ja kulttuurireitit ovat hyviä ideoita. Onneksi Tampereen keskustan kehittämissuunnitelmaa viedään eteenpäin kolmikannan voimin. Kaupungin suunnittelijoiden lisäksi mukaan otetaan asukkaat ja yrittäjät. Kysytään ihmisiltä, minkälaisessa keskustassa he haluavat asua tai viettää aikaansa: Kauppias on paras asiantuntija siinä, minkälainen kauppa kannattaa. Kaupunki voi luoda edellytyksiä, mutta se ei voi luoda liiketoimintaa. Siksi on tärkeää kuunnella herkällä korvalla keskustan yrittäjiä ja muitakin liike-elämän edustajia.

Liikenneratkaisut kapealla kannaksella ovat erityisen vaativat. Jos liian monet kadut suljetaan autoilta, liikenne puuroutuu.

Ai niin, se kävelysilta.Taitaisi se pilata tämän kauniin kulttuurimaiseman. Tänä vuonna jouluaattona siitä olisi päässyt yli vaikka jäitä pitkin.

 

 

31.1.2011 Maahanmuuttajanaisten ääni kuuluviin

Tänään kaupunginhallituksessa nimitettiin maahanmuuttajaneuvosto. Neuvoston kokoonpano pitää olla mahdollisimman kattava, jotta eri kulttuureista Tampereelle muuttaneiden ääni saataisiin kuuluviin. Idea on, että neuvoston jäsenet tuovat viestiä omista yhteisöistään kaupungille ja päinvastoin. Neuvoston jäsenyyden peruste ei saa olla vain järjestömandaatti. Keskustelimme tänään paljon myös sukupuolikiintiön merkitysestä tässä neuvostossa. Suomen lain mukaan kunnallisissa luottamuselimissä pitää olla vähintään 40% kumpaakin sukupuolta. Toki erityistapauksissa (kuten tässä tapauksessa) tästä säännöstä voidaan poiketa. Tänään valitussa maahanmuuttajaneuvostossa on neljä naista ja seitsemän miestä. Hyväksyimme sen pitkin hampain ja vaadimme, että jatkossa prosentit pitää täyttyä.

 

30.1.2011 Virkistävä veso-päivä Educa-messuilla

Opettajien virkaehtosopimuksessa on tämä ikiaikainen jäänne, veso-päivä, jota vietetään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tänä vuonna meidän koulu lähti Educa-messuille. Se ei ollut hassumpi vaihtoehto. On virkistävää kuulla ja nähdä, mitä kaikkea koulumaailmassa tapahtuu. Messuilla törmää myös vanhoihin tuttuihin. Tämä vapaamuotoinen keskustelu ja törmäily on myös tärkeää ja antoisaa ihan ammatillisessakin mielessä.

Ainoa tilaisuus, jossa istuin alusta loppuun asti, oli puolueiden puheenjohtajien keskustelu. Keskustelun anti jäi kevyehköksi. Luokkakoko on yksittäisistä asioista kaikkien mielestä tärkein - hyvä näin. Itse jäin kaipaamaan keskustelua siitä, miten selviämme niiden ongelmien kanssa, joihin meillä opettajilla ei ole osaamista eikä oikeuttakaan vaikuttaa. Tarkoitan perheiden sosiaalisia ongelmia ja lastenpsykiatrisia tapauksia. Väitän, että suomalainen opettaja pärjää hyvin monenlaisten oppijoiden kanssa ja huolehtii vastuuntuntoisesti siitä, että jokainen oppii. Jos oppilaan ongelmat ovat ennen kaikkea sosiaalisia tai psykiatrisia, opettaja on pulassa. Koulujen oppilashuoltotyö toimii nykyään mallikkasti. Oppilaiden moninaisiin tarpeisiin pysytytään vastaamaan erilaisilla opetusjärjestelyillä ja oppilashuollon toimenpiteillä. Mutta  asiat eivät etene, kun mennään sosiaalitoimen tai lastenpsykiatrian puolelle. Näiden toimenpiteiden vaikuttavuus on vähintäänkin kyseenalaista. Lapsi ja perhe käyvät kyllä vastaanotoilla, mutta opettaja elää arkea tämän lapsen kanssa. Lasten ongelmat ilmenevät ryhmässä, siksi hän tarvitsee tukea nimenomaan arkeen. Esimerkiksi ryhmäterapia koululla tai psykiatrinen sairaanhoitaja avustajana voisi olla monesti parempi vaihtoehto kuin viikottainen istunto sairaalassa. Aivan samalla tavalla syrjäytymässä oleva perhe hyötyisi varmasti enemmän perhetyöntekijästä kodin arjessa kuin loputtomista perheneuvolakäynneistä. Onneksi ainakin Tampereella ollaan vahvasti siirtämässä perheiden sosiaalityön painopistettä juuri arkeen menevän perhetyön suuntaan ja ylipäätään matalankynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin.

 

24.1.2011 Tärkeintä on lopputulos

Kaupunginhallituksessa pohdittiin varsinaisen asialistan ulkopuolella lumiongelmaa. Katujen kunnossapitoon ei olla kaikilta osin tyytyväisiä ja siitä vaadittiin selvitystä.

Vuodenvaihteen lumikaaos herätti julkisuudessakin yleisemmän tason keskustelua kunnan omasta työstä ja yksityiseltä ostetusta työstä - tässä tapauksessa yksityisen eduksi. Yksityisen auraamat tiet olivat kunnossa seuraavana aamuna, toisin kuin kunnan omana työnä tehdyt.

Myös toisenlaisia esimerkkejä löytyy. Mutta ei voida sanoa, kumpi olisi parempi. Osan omalääkäripalveluista tuottaa yksityinen ja potilaat ovat erittäin tyytyväisiä. Hatanpäällä oli syksyllä tyytymättömyyttä yhden yksityiseltä ostetun osaston toimintaan. Kouluja siivotaan sekä kunnan omana työnä että yksityisten firmojen työnä. Tyytyväisiä ja tyytymättömiä asiakkaita löytyy molemmista ryhmistä.

Itse suhtaudun tähän(kin) asiaan varsin käytännöllisesti: ihan sama keneltä tien auraus ostetaan, kunhan tie on aurattu aamulla, kun lähden töihin. Tilaaminen ei ole helppoa, varsinkin kun puhutaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista, joissa laadun mittaaminen on monimutkaista. Eikö näissäkin pitäisi tilata lopputulosta, tai arvoa, mieluummin kuin toimenpiteitä?

Kuntaorganisaatiota syytetään usein tehottomaksi. Yksi syy siihen on byrokratia. Kun taas yksityisellä firmalla on ratkaisukeskeisempi ote. Huomio on asian loppuun saattamisessa, ei prosessissa.

 

21.1.2011 Rahalla saa ja ratikalla pääsee

Ratikkahanke on vahvassa myötätuulessa Tampereella. Tänä keväänä valmistuu selvitystyö hankkeen eri vaihtoehdoista ja vaikutuksista. Tamperelaiset päääsevät ottamaan kantaa reittivalintoihin. Sitten on vielä se yksi kysymys: kuka maksaa viulut? Valtiota huudellaan apuun. Se on hyvä, mutta verorahoja ne valtionkin rahat ovat. Nyt pitäisi löytää uusia rahoitusmalleja, jossa olisi mukana myös yksityistä pääomaa. Onhan Suomessa jo rakennettu yksi moottoritien pätkäkin ns. public-private-periaatteella. Yksityinen maksaa investoinnin, kunta maksaa vuokraa.

Joka tapauksessa kaupungiltakin tarvitaan rahaa. Jos taloustilanne näyttää suotuisalta, lainaa voidaan ottaa. Jos taas pelätty talouden tuplavee toteutuisi (tämän nousun jälkeen tulisikin uusi, entistä syvempi lasku), suuria investointeja pitää harkita todella tarkkaan. Oleellista on lainanmaksukykymme. Tämä on ainakin 50 vuoden investointiratkaisu, eikä sitä siten voida ajatella vain taloudellisten suhtanteiden mukaan. Lainanmaksuaikana ehtii tulla monta taantumaa ja nousua.

Toivotattavasti tamperelaiset ottavat ahkerasti kantaa reittivalintoihin. Tärkeää olisi löytää ratkaisu, joka palvelisi mahdollisimman monia.

 

17.1.2011 Kaukajärvellä uidaan halvalla

Kaupunginhallitus myönsi tänään kaupungin vahinkorahastosta korvausta Kaupinojan saunan palamisesta johtuviin rakentamiskustannuksiin. Aihe herätti paljon kriittistä keskustelua ja vaadimme vahinkorahaston käyttöön tarkennettuja ohjeita.

Keskustan tuntumassa olevat talviuintipaikat ovat hulppeita. Kaukajärvellä sen sijaan vaihdetaan vaatteet varsin vaatimattomissa puitteissa. Riihiniemen uimakoppia ylläpitää Kaukajärviseura talkoovoimin. Eläköön kaukajärveläinen talkoohenki!

 

29.12.2010 Näkymiä vuodelle 2011

 

Talouden kehitys on suuri kysymysmerkki.  Jatkuuko Tampereella loppuvuoden 2010 suotuisa verotulojen kasvu? Väheneekö työttömyys? Alkaako vienti vetämään? Miten euron käy? Mitä leikkauksia uusi hallitus tekee valtion kestävyysvajeen kattamiseksi? Kaikella tällä on vaikutuksensa kuntatalouteen.

Tampereella suurien investointien priorisointi ja aikatauluttaminen on tämän vuoden tärkeä tehtävä. Kaikkea ei voida toteuttaa, ainakaan heti. Taloustilanteen kehittyminen vaikuttaa oleellisesti kaupungin lainanmaksukykyyn, mikä puolestaan määrittelee sen, kuinka ison lainamäärän uskallamme ottaa.

Työllisyyden hoitoon Tampereella kehitetään uusia malleja. Erityisen kiinnostuneena odotan kokemuksia sosiaalisesta yrityksestä.  Kokonaistaloudellisesti on aivan oleellinen kysymys, mitä tehdä ”matalatuottoiselle työvoimalle”. Jos tässä epäonnistutaan, toimeentulotukimenot kasvavat rajusti. Työ on parasta sosiaaliturvaa! On kuitenkin muistettava, että parhaiten edistämme  työllisyyttä luomalla edellytykset kannattavalle yritystoiminnalle.  Myös investoinneilla on merkittävä työllistävä vaikutus.

Budjetissa myönsimme rahaa lastensuojelutyöhön uusien ennaltaehkäisevien toimintamallien kehittämiseksi. Tämä työ onnistuessaan säästää kaupungilta miljoonia tulevaisuudessa. Maksaahan jokainen syrjäytynyt ihminen miljoonan yhteiskunnalle – inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Keskustan kehittämisen ykköshanke, Areena, lähtee toivon mukaan todenteolla käyntiin. Toivotaan Bjurströmille myötätuulta rahoituksen keräämiseen. Toivoa sopii myös, että mahdolliset valitukset eivät viivästytä tätä hienoa hanketta.

Tänä vuonna on myös päätettävä pormestarin valintatavasta, jotta mahdolliset johtosääntömuutokset saadaan tehtyä ajoissa ja kandidaattien metsästys voi todenteolla alkaa.

Henkilökohtaisesti ajatellen tämä uusi vuosi on mahdollisuuuksien vuosi. Valtuustoryhmän puheenjohtajana minulla on tilaisuus oppia uutta ja  vaikuttaa asioihin entistä enemmän. Uskon yhteistyön voimaan! Omasta ryhmästänikin löytyy valtavasti osaamista ja kokemusta, josta pitää ottaa kaikki irti. Virkamiesten ja luottamushenkilöiden välisen vuoropuhelun kehittäminen puolestaan tuo pitkäjänteisyyttä ja syvyyttä päätöksentekoon.

 

12.12.2010 Julkinen talous pahasti pakkasella

Kaikille kaikkea-politiikan aika on ohi. Suomi velkaantuu kovaa vauhtia. Valtionvarainministeriön eilisen raportin mukaan Suomikin uppoaa velkoihin, jos julkisen talouden suuntaa ei muuteta. Politiikan tekeminen on helppoa ja kivaa silloin, kun voi vain jakaa yhteistä hyvää. Äänestäjien menettämisen pelossa reseptiksi tarjoillaan helposti vain veroprosentin korottamista. Tämä vaarantaisi työllisyyden ja kasvun, mikä puolestaan on edellytys hyvinvointiyhteiskunnan säilymiselle.

Valtion huono taloustilanne heijastuu lähivuosina myös kuntatalouteen. Valtiolta on turha odottaa apuja kuntapalvelujen toteuttamiseen. Siksi Tampereellakin pitää olla tarkkana. Pitää miettiä, mikä on kunnan perustehtävä. Turhat rönsyt täytyy karsia pois. Menokurin toteuttaminen on vaikea tehtävä, koska samanaikaisesti pitää  huolehtia kaupungin kehittämisestä, jotta Tampere olisi jatkossakin vetovoimainen kaupunki veronmaksajien ja yritysten silmissä.

 

6.12.2010 Kaveria ei jätetä

Sotiemme sankareita muisteltiin tänään Kalevankankaalla. "Talvisodan henki" ja "kaveria ei jätetä"- sloganit ovat jääneet elämään kansan kieleen. Tämän päivän Suomea ei uhkaa mikään ulkoinen uhka. Uhkakuvat tulevat enemmänkin sisältämme. Vastuullisuus ja välittäminen ovat tulevaisuuden rakentamisen kulmakivet. "Mitä välii?", kuulee joskus nuorison suusta. Kyllä on, omilla asioilla on väliä, kaverin asioilla on väliä ja ympäröivän yhteiskunnan asioilla on väliä. Välittämistä ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle. Jokaisella yksilöllä on ensisijainen vastuu omasta ja läheistensä elämästä. Kaikilta oman elämän hallinta ei syystä tai toisesta suju, heitä pitää auttaa ottamaan vastuuta omasta elämästään. Elämänhallinta lisää yksilön onnellisuutta.

Suomen brändityöryhmän raportissa annetaan tehtäviä Suomelle: Käy tervehtimässä naapurin mummoa. Kysy tarviiko hän apua. Puhu luokan hiljaisen kanssa. Järjestä talkoot. Kuuntele. Jne. Nämä ovat hyviä, konkreettisia neuvoja, miten "kaveria ei jätetä"-henkeä pidetään yllä jatkossakin.

 

2.12.2010 Järjestötoimintaa parhaimmillaan

Tampereen Kokoomuksen aluejärjestön vuosikokouksessa oli virtaa. Sekä puheenjohtajuudesta että varapuheenjohtajien pesteistä oli kunnon kisa. Väitetään, että järjestötoiminta on kriisissä, ihmisiä ei kiinnosta yhteisten asioiden hoito. Tämän illan kokouksen perusteella näin ei ole asian laita ainakaan tamperelaisen kokoomusväen keskuudessa. Mahtavaa, että ihmiset jaksavat vuodesta toiseen panostaa järjestötoimintaan. Vireä aluejärjestö on elinehto myös meille valtuutetuille.

Kahden seuraavan vuoden aikana valtuustoryhmän ja järjestöväen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Meidän pitää yhdessä tehdä voittoisa vaaliohjelma. On tärkeää järjestää yhteisiä keskustelufoorumeita, joilla voimme yhdessä pohtia  isoja kunnallispoliittisia kysymyksiä. Näin me valtuutetutkin saamme uusia näkökulmia asioihin ja selkänojaa päätöksentekoon.

Tampereen uuden toimintamallin kehittämisessä riittää myös työsarkaa. Pormestarimalli tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet demokratian vahvistamiselle. Emme vaan vielä osaa ottaa siitä kaikkea irti.

 

24.11.2010 Junioriurheilulle tukea valtuustossa

Kaupunginvaltuusto myönsi eilen Jalitsu Oy:n lainalle takauksen. Tamperelaisen jalkapalloväen pitkäaikainen haave talviharjoitteluun sopivasta hallista toteutuu vihdoin. Se on aktiivisten jalkapalloseurojen ansiota. Hyvä, että kaupunkikin osallistui talkoisiin edes tällä lainan takauksella. Tällaista oma-aloitteista kansalaisaktiivisuutta kaupungin pitääkin mielestäni tukea. On selvää, ettei kaupunki voi itse rakentaa tai kustantaa kaikkien eri lajien harrastajien optimaalisia olosuhteita. Jalitsu Oy:n hanke on oivallinen esimerkki siitä, miten yhteistyöllä voidaan saavuttaa isokin tavoite.

Myös jääkiekkoilijoiden olosuhteet paranevat Sentterin laajennuksen myötä. Tämä kaava-asia nuijittiin myös eilen pöytään. On se hyvä, että jotain järkeviä päätöksiä saatiin tehtyä. Isot asiat (Infra, TKL ja Lahdesjärven kaava) jäivätkin pöydälle.

 

15.11.2010 Maltillinen budjetti syntyi demokraattisesti

Kaupunginvaltuusto hyväksyi juuri varsin maltillisen talousarvion vuodelle 2011. Suurin osa valtuustoryhmistä sitoutui siihen, että budjetin loppusummaa ei koroteta epävarman taloudellisen tilanteen vuoksi. Budjetin sisällä tehdyt lisäykset suunnattiin ennaltaehkäisevien uusien toimintatapojen kehittämiseen, joiden vaikuttavuutta arvioidaan. Uudet avaukset työllisyydenhoidossa, lastensuojelussa ja ikäihmisten palveluissa ovatkin enemmän kuin tervetulleita.

Luottamushenkilöiden käden jälki näkyy talousarviossa. Apulaispormestarit ovat oivallisia linkkejä virkakoneiston ja luottamushenkilöiden välillä. Pormestarimalli näyttäisi lisäävän luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuuksia.

Investointien taso ja velanotto puhutti valtuutettuja eniten. Investoinnit tuovat työpaikkoja ja lisäävät Tampereen vetovoimaa. Tampereella on positiivinen draivi, sitä täytyy pitää yllä. Tampere ei saa ajautua taantuvaksi takapajulaksi. Ilman kannattavaa yritystoimintaa ja veronmaksajia meillä ei ole tulevaisuudessa yhtään rahaa jaettavaksi!

 

3.11.2010 Wau-arkkitehtuuria Tampereelle!

Keskusareenan visiokuvat on julkaistu tänään. Huikea suunnitelma. Tämä on monessakin suhteessa oivallinen hanke. Ensinnäkin rahoitusmalli tässä hankkeessa on oikea: pääosan viuluista maksaa elinkeinoelämä. Kaupungin rooli on olla mahdollistaja ja luoda olosuhteet. Kaupungin osuudeksi jää 18 miljoonaa kannen rakennuskustannuksista. Toiseksi tämä hanke on  esimerkki ripeästä suunnitteluprosessista ja hyvästä yhteistyöstä. Toukokuussa valtuusto teki päätöksen hankkeeseen ryhtymisestä ja nyt ollaan jo tässä vaiheessa. Kaupunkikehityksen joukot ovat yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa tehneet loistavaa työtä. Kolmanneksi tämän hankkeen myötä keskustan kehittäminen nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin. Visiokuvista ei puutu kuin moderni ratikka, joka joustavasti tuo ihmiset nauttimaan keskustan palveluista. Tällainen miljö voisi houkutella jopa yritysten pääkonttoreita Tampereelle.

 

1.11.2010 Jungnerin ketterää johtamisoppia

Lööppien perusteella Mikael Jungnerin hiljattain julkaistusta kirjasta sai varsin kevytmielisen kuvan. Kirjasta löytyy kuitenkin myös paljon vakavamielistä ja omintakeista pohdintaa. Erityisen raikkaita ovat Jungnerin ajatukset johtamisesta. Hän ihmettelee, että miksei johtaminen muutu, vaikka maailma muuttuu? Liian monia organisaatioita johdetaan 1940-luvun raportointiin ja valvontaan perustuvalla mallilla. Jungner heittää romukoppaan niin taloudelliset kannustimet kuin ylhäältä annetut strategiat. Viran puolesta tehdyllä työllä ja intohimoisesti tehdyllä työllä on huikea ero. Jungner antaa valaisevia esimerkkejä mm. Microsoftin ja Googlen toimintakulttuureista. Parhaat ideat syntyvät useimmiten epävirallisissa yhteyksissä, ei perinteisissä työryhmissä. Kun työyhteisöllä on yhteinen tavoite ja ihmisten sanaan voi luottaa, työyhteisö voi toimia ilman esityslistoja ja pöytäkirjoja. Työntekijöiden vallan lisääminen ei johdakaan anarkiaan, vaan luovuuteen ja sitä kautta huikeaan menestykseen. Kontrollin lisääminen puolestaan jäykistää työyhteisön ketteryyden ja tappaa työnilon.

Kuntaorganisaatio on kuin eräs urheilija, hidas mutta kankea. Saisikohan siitä ketterän, jos oikein tarmokkaasti jumppaisi?

 

19.10.2010 Draamaa koulun arkeen

Tuntijakouudistus on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Ottamatta kantaa yksittäisten oppiaineiden tuntijakoihin tai uusiin oppiaineisiin, haluan korostaa, että monet esillä olevat asiat opitaan parhaiten eri oppiaineiden yhteydessä. Esimerkiksi draamaa on varmasti kautta aikojen käytetty opetusmenetelmänä eri oppiaineissa. Draamapedagogisen osaamisen lisääminen voisi olla tarpeellista, erillisestä oppiaineesta en ole niinkään varma. Tärkeintä on, että oppilas voi arjessa, jokaisella oppitunnilla, ilmaista itseänsä. Tämä on työtapakysymys. Ilmaisutaitoa opitaan luontevimmin tilanteissa, jotka nousevat arjen työstä. Toki erilliset ilmaisu- ja draamaharjoitukset ovat hauskoja ja tarpeellisia, mutta ne eivät yksin riitä kasvattamaan oppilaista ilmaisukykyisiä kansalaisia.

Joitakin vuosia sitten perustettiin oppilaskuntia kasvattaaksemme lapsista osallistuvia kansalaisia. Parhaimmillaan oppilaskuntatoiminta kasvattaa oppilaita yhteisvastuullisuuteen ja aktiivisuuteen. Mutta ei se yksin riitä, tärkeintä on asenne. Lapsella pitää olla joka päivä tunne ja kokemus siitä, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi. Jos oppilaalla on idea, opettajan pitää pysähtyä kuuntelemaan ja pohtia, miten voisi auttaa idean toteuttamisessa.

Ilmaisutaito, aktiivinen kansalaisuus, luovuus ja yhteisöllisyys eivät synny vain rakenteita muuttamalla. Tarvitaan arjen tekoja! Kysymys on ennen kaikkea opetusmenetelmistä ja toimintakulttuurista.

 

18.10.2010 Kohtuuton Koljatti

Teatterin tarkoitus on herättää ajatuksia. Tällä kriteerillä mitattuna Helsingin kaupunginteatterin esittämä Koljatti oli onnistunut. Eniten jäin miettimään sitä, kuinka paljon politiikkoja ja heidän läheisiään saa pilkata. Okei, sehän oli vain hyvää läppää, sanoo ehkä joku toinen. Minun mielestäni joku roti pitäisi sentään olla, ainakin kun henkilön läheisistä puhutaan. Toki päähenkilö on todellisessa elämässään toiminut väärin, mutta täytyykö koko persoona vetää peliin? 

Näytelmä herätti ajatuksia myös median roolista. Mitä ja ketä pitää uskoa? Mikä on koko totuus? Toisaalta pitää muistaa, että tutkivan journalismin ansiosta vaalirahasotkut ym. ovat alkaneet selvitä. Se on hyvä. Mutta pitääkö yksityishenkilön persoonaa riepotella kohtuuttomasti?

Poliittisen satiirin tekeminen ei ole helppoa. 

 

9.10.2010 Poliitikkojen uskottavuus koetuksella

Joka päivä lehdissä on uusia paljastuksia vaalirahasotkuista ja kansanedustajien hulppeista kokouspalkkioista. Tällaiset sekoilut ja räikeä oman edun tavoittelu vaarantavat koko poliittisen järjestelmämme. Se taitaa olla sairas. Nyt ei riittä enää palliatiivinen (oireita lievittävä) hoito. Tarvitaan radikaali leikkaus (paha poistetaan juurineen). Politikkojen olisi nyt välittömästi tuotava esiin kaikki sidonnaisuutensa, koska kyllä media ne kumminkin esille kaivaa - silloin ne näyttävät vielä todellistakin pahemmalta. On muistettava, että demokratiamme toimiminen vaatii tervettä poliittista järjestelmää.

 

3.10.2010 Surffailua rajapinnoilla

Moniammatillisuus on muotia nykyään, samoin raja- tai yhdyspinnoilla toimiminen. Käytännössä se tarkoittaa usein sitä, että iso liuta asiantuntijoita rupattelee tuntikausia kahvikupin ääressä. Porukalla ideointi on kivaa ja ainahan se arkisen aherruksen sorvin ääressä voittaa. Parhaimmillaan työryhmissä syntyy uusia huikeita innovaatioita, joita sitten lähdetään määrätietoisesti viemään eteenpäin. Valitettavan usein käy myös niin, että keskustelu jää hajanaiseksi ja pintapuoliseksi. Asiat eivät etene, jos on liikaa toimijoita. Kansanedustaja Kimmo Sasi ihmetteli viime viikolla hallituksen työryhmien ja toimikuntien määrää. Pelkästään kolmikannalla on toista sataa työryhmää. Hesarin kuukausilliitteen mukaan Nokian innovaatiotkin ovat kadonneet keskijohdon palavereihin. Myös kuntaorganisaatiossa palavereita ja työryhmiä riittää. Julkisella sektorilla ratkaisukeskeisyys ja vastuiden selkeä määritteleminen on erityisen tärkeää, koska rupattelemme veronmaksajien rahoilla!

 

29.9.2010 Rantarakentamisella vetovoimaa

Viime valtuustossa käytiin keskustelua siitä, myönnetäänkö Hervantajärven loma-asunnoille pysyvän asumisen status. Lupaa ei tullut. Muutamia vuosia sitten tehtiin kaavamuutos, joka sallii uuden mökin rakentamisen palaneen tilalle ja mahdollistaa myös pienen laajentamisen. Tämä uudistus oli merkittävä parannus yksityisen omaisuuden suojaan. Pysyvän asumisen status tuo kunnalle velvollisuuksia: koulukuljetukset, ikäihmisten kotipalvelut jne. Rantojen kohtaloa ei voida päättää järvi kerrallaan. Valtuustoryhmämme puheenjohtaja Riitta Koskinen totesikin valtuustossa, että Tampere tarvitsee kunnollisen rantarakentamisen suunnitelman. Näin taataan kaikille tasapuolinen kohtelu. Minä kannatan rantarakentamisen lisäämistä. Emme saa päästää hyviä veronmaksajia lähtemään naapurikuntiin järvenrantatontin perässä.  

  

28.9.2010 Parentokratia vyöryy perusopetuksesta jopa yliopistoon asti

Olen kuullut vitsailtavan äideistä, jotka menevät armeijaankin poikiensa kanssa. Peruskoulussahan vaativat vanhemmat ovat varsin tuttu ilmiö. He puolustavat lastensa etuja, joskus jopa liiallisuuksiin asti. Kuulin juuri, että nyt yliopistossakin jotkut vanhemmat soittavat opettajille ja vaativat selvitystä lapsensa huonolle arvosanalle.  Oikeuksistansa täytyy pitää kiinni ja epäkohtiin pitää puuttua, mutta kohtuus kaikessa. Kunnioitetaan lapsen yksityisyyttä ja itsenäisyyttä, kasvatetaan häntä sietämään satunnaisia vastoinkäymisiä ja epätäydellisyyttä. Koulu on lapsen ja nuoren omaa elämää, josta on toki hyvä olla kiinnostunut. Liiallinen holhous ja tien tasoittaminen estää lasta kasvamasta itsenäiseksi ja vastuulliseksi toimijaksi.

 

3.9.2010 Mikä Acutassa maksaa?

 Acuta-keskustelussa on keskitytty lähinnä rahaan ja ruuhkiin. Kysymys hoidon laadusta on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Toki on puhuttu siitä, että samalla kertaa saa laboratorio-ja röntgenpalvelut, mikä säästää uusintakäynneiltä. Laadukkaan hoidon nopea saatavuus on oleellinen asia päivystyksestä puhuttaessa. Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöpotilaan pitää päästä mahdollisimman nopeasti liuotushoitoon. Olen ymmärtänyt, että jokainen säästetty minuutti on tärkeä tässä hoitoprosessissa. Kun potilas saadaan nopeasti hoitoon, hänen kuntoutumismahdollisuutensa paranevat huimasti. Viivästynyt hoito johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että potilas makaa loppu elämänsä laitoksessa. Se on inhimillinen tragedia - ja maksaa paljon yhteiskunnalle. Onko kukaan arvioinut Acutan kokonaiskustannuksia?

 

 

14.8.2010 Mikä on tiltu?

 Se ei ole viime sotiemme aikana itärajan toiselta puolelta houkutuksia huudellut naishenkilö, vaan Tampereen kaupungin vuoden vaihteessa 4-vuotta täyttävä tilaaja-tuottajamalli. Valtuustoryhmien puheenjohtajien tapaamisissa on noussut esiin tarve keskustella avoimesti tiltun hyvistä ja huonoista puolista. Tutkijoiden mukaan poliittinen johto ei pysty tarjoamaan kaikkea, mitä voisi. Tiltusta ja pormestarimallista voitaisiin saada enemmänkin irti. Neljän vuoden kokemuksella voimme nyt arvioida kriittisesti tiltun hyviä ja huonoja puolia. Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että tiltu on ainakin lisännyt kustannustietoisuutta ja läpinäkyvyyttä joka rintamalla. Onko joitakin toimialoja, joihin tiltu ei sovellu? Mikä on johtokuntien rooli uudessa toimintamallissa? Mikä on oikea apulaispormestarien määrä? Nyt on aika kehittää tiltusta entistä ehompi!

 

 

11.8.2010 Kansainvälistä politiikkaa valtuustossa

 Kaupunginvaltuusto ratkoi tänään maailman politiikan eettisiä ongelmia keskustellessaan bussiliikenneyhtiö Veolian tarjouksesta. Asia liittyi ko. firman mahdollisiin epäeettisiin toimiin Lähi-Idässä. Eettisten näkökulmien huomioon ottaminen hankinnoissa ja Tampereen tilaaja-tuottajamallissa on haastavaa, mutta yrittämisen arvoista.

 

 

 

5.8.2010 Travel saapui kaupunkiin

Se on nyt sitten Tampereen kaupungillakin, Travel-virkamatkahallintojärjestelmä. Ohjelma on laajalti todettu ongelmalliseksi ja käyttäjäepäystävälliseksi. Jopa niin, että jotkut Aalto-yliopiston tutkijat eivät vaivaudu tekemään alle 50 euron matkalaskuja! Mistä näitä kaikkia ohjelmia oikein tulee?

 

   

 

15.2.2010 Yksi- vai kaksikärkinen demokratia?

Taxellin komitea yritti selkeyttää presidentin valtaoikeuksia - poliittiseksi ongelmaksi on noussut eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen ja presidentin valtatasapaino. Näyttää siis siltä, että tämä "kahden kärjen" malli ei toimi enää ongelmattomasti.
Minusta tästä keskustelusta on jotain opittavaa myös kunnallispolitiikassa ja nyt viittaan tietysti tähän paljon puhuttuun pormestarimalliin. Onko viisasta luoda kaksi kärkeä, eli vaaleilla valitun valtuuston lisäksi meillä olisi pormestari, myös vaaleilla valittu? Näiden kahden valtapoolin keskinäinen suhde jäisi vielä erikseen "neuvoteltavaksi". Demokratian kannalta olisi yksinkertaisempaa, jos meillä olisi, aivan valtakunnallisen eduskunta/hallitus -mallin mukaisesti valtuuston valitsema ja sen luottamusta nauttiva pormestari. Toki puolueet voivat nimetä pormestariehdokkaakseen valtuuston ulkopuolisenkin henkilön.

Se, että pääministerin/pormestarin täytyy nauttia myös vaalikauden aikana eduskunnan/valtuuston luottamusta on todellista demokratiaa. Valtakunnan tasolla sitä kutsutaan parlamentarismiksi.

 

1.2.2010 Hyväosaisten kapina tulossa 

Toimittaja Olkinuora asettaa sunnuntain kolumnissaan kyseenalaiseksi Tampereen poliitikkojen ja virkamiesten asiantuntemuksen - jopa heidän toimintansa motiivit. Hänen mukaansa "vahvojen kuntalaisten" joukossa tikittää aikapommi. He eivät enää pitkään rahoittaisi tätä niin hänen surkeaksi moittimaansa nykymenoa. Tämä tietysti herättää ajatuksen uudesta mallista meidän demokratiaamme: veroja maksettaisiin ainoastaan silloin kun päättäjien toiminta miellyttää...

 

10.1.2010 Perustyö kunniaan!

Tampereen tilaaja-tuottaja-mallista julkaistiin pari kuukautta sitten tutkimus, jossa peräänkuulutettiin henkilöstölähtöisyyttä. Annetaan henkilökunnalle työrauha, tilaa ja edellytyksiä kehittää omaa työtänsä. Annetaan työntekijöiden käyttää käsiensä lisäksi aivojansa. Laatu paranee parhaiten, kun ihmiset kehittävät omaa työtänsä pienin askelin päivittäin. Parhaille organisaatioille on tyypillistä kehittämisen henki ja toisen arvostaminen. Työaikaa ei pitäisi käyttää raportointiin, kokouksiin ja laadunarviointiin. Työn tuottavuus nousee kohisten, jos esimerkiksi hoitohenkilökunta itse voi vaikuttaa työnsä sisältöön ja organisointiin sen sijaan, että istuisi tietokoneen ääressä raportoimassa toimenpiteitään.  Sekä työnantajan että työntekijän kannalta on parasta, jos työntekijä saa keskittyä ydintyöhönsä ja häneen luotetaan. Työnantaja saa tuottavuutta ja työntekijä kokee työniloa.

 

 

 

1.1.2010 Suomalainen koulutusjärjestelmä Artekia Ikean hinnalla

Suomalaisesta koulutusosaamisesta suunnitellaan uutta vientituotetta. Pisa-tutkimustulosten innoittamana opetusministeriö haluaisi tuotteistaa suomalaisen koulutusjärjestelmän. Valmisteleva virkamies visioi Helsingin Sanomissa Ikea-tyyppisestä brändistä. Kuulostaa vähän halpahintaiselta. Kyllä suomalainen koulutus on ennemminkin Artekia kuin Ikeaa, ainakin jos laadusta puhutaan. Hinta toki on enemmän Ikean tasoa. Menestymisemme on monien tekijöiden summa, joita on vaikea tuotteistaa. Viime kädessä on kysymys jopa kansallisesta koulutuspolitiikasta. Tärkein yksittäinen tekijä on kuitenkin suomalainen opettaja, itsenäinen ja vastuuntuntoinen ammattilainen. Pelkillä didktisilla kikoilla ei laatua saada aikaan, asenne ratkaisee. Talvisodan hengessä kaveria ei jätetä, heikoimmistakin pidetään huolta hinnalla millä hyvänsä. Yksi menestystekijä on myös suomalainen tasokas oppimateriaali, jota kyllä voisi markkinoida Suomen rajojen ulkopuolellekin. Tiedän, että ainakin jo yksi suomalainen aapinen on käännetty japaniksi.

 

 

23.11.2009 Koululainen opettelee kantamaan vastuuta itsestään

Tämän päivän lehdessä oli juttua siitä, että vanhempien rooli koulussa pitäisi olla suurempi. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Totta kai on hyvä, että kaikki lapsen elämään kuuluvat aikuiset pyrkivät yhdessä edistämään lapsen hyvinvointia. Vanhempainyhdistykset tekevät arvokasta työtä järjestämällä yhteisöllisyyttä lisäävää toimintaa. Kodin ja koulun roolit on kuitenkin hyvä pitää sopivasti myös erillään. Opettajat ovat opettamisen ammattilaisia ja vanhemmat taas tuntevat oman lapsensa parhaiten ja ovat näin ollen parhaita asiantuntijoita oman lapsensa osalta. Kodin ja koulun rakentavalla vuoropuhelulla saadaan vaikeatkin asiat ratkaistua, kunhan lapsi pidetään keskiössä.

 

Tärkeää on myös muistaa, että koulu on lapsen omaa elämää. Se tarjoaa hänelle oivallisen tilaisuuden itsenäistyä. Lapsen koulunkäynnistä pitää luonnollisesti olla kiinnostunut ja auttaa ja tukea aina kun se on tarpeen. Mutta joskus me vanhemmat hengitämme ehkä vähän liikaakin lastemme niskaan. Pahimmillaan kodin ja koulun yhteistyö voi johtaa siihen, että aikuiset puhuvat ohi lapsen ja lapsen oma vastuu omasta koulunkäynnistään ja elämästään ei pääse kehittymään. Kunnioitetaan lapsen yksityisyyttä ikätasolle sopivalla tavalla. Välittäminen ja huolehtiminen on hienovaraista puuhaa,  pitää olla turvallisesti läsnä ja käytettävissä tukahduttamatta kuitenkaan lapsen omaa

 

19.11.2009 Totuus kuuluu lasten suusta

"Kirjoittakaa joulupukille!" totesi tänään eräs Lasten Parlamentin edustaja muiden edustajien esittäessä erilaisia toivomuslistoja, mitä kaikkea kouluissa tarvittaisiin. Lasten Parlamentin kokouksessa on kaksi edustajaa kaikista tamperelaisista kouluista. Koulujen aloitteita käsiteltäessä toiveiden tynnyri alkoi olla jo melko täynnä, kun tämä nuori mies pyysi puheenvuoron: "Kyllä meidän täytyy näin taantuman aikana muistaa, että elämä ei aina voi olla vain ruusuilla tanssimista. Kaikissa kouluissa ei voi olla kaikkea."

Lasten suusta kuului monia muitakin viisaita ajatuksia, esim. terveydenhoitajia tarvitaan lisää kouluille. Hätkähdyttävää oli myös se, että puolet kokousedustajista oli sitä mieltä, että opettajat eivät aina ole oikeudenmukaisia. Oman kouluni oppilaat osallistuivat järjestyssääntöjen päivittämiseen. He nostivat esiin tärkeitä ja oleellisia kysymyksiä: mitä seuraa, jos sääntöjä ei noudateta, myös aikuisten pitää olla kohteliaita lapsia kohtaan, välituntivalvojien pitäisi kierrellä eri puolilla pihaa. Lasten oikeudentajuun voi pääsääntöisesti luottaa. Lapsi ei pane pahakseen, jos aikuinen on tiukka ja jämpti, kunhan hän on oikeudenmukainen, johdonmukainen ja reilu.

 

16.11.2009 Puhe valtuustossa: Palaverit, raportit ja koordinaattorit eivät synnytä tuottavuutta

Tuottavuuden lisäämisessä työntekijät ovat valtava mahdollisuus. Toimintatapojen uudistamisesta puhutaan paljon. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Uskon, että tässä asiassa viisaus on ruohonjuuritasolla työskentelevillä työntekijöillä. Heidät pitää osallistaa ja ottaa mukaan toimintatapojen kehittämistyöhön. Jos toimintaa kehitetään vain hallinnosta käsin, tuloksena on helposti vain lisää byrokratiaa. Itselläni ainakin soi aina hälytyskellot, kun kuulen sanat tiedonsiirtolomake, palaveri, raportti tai koordinaattori.

 

Monet meistä ovat varmasti saaneet sähköpostiinsa mainion eläinsadun muurahaisesta. Siinä ahkera ja iloinen muurahainen teki työtänsä tuottavasti ja laadukkaasti. Vähitellen lisääntyvä byrokratia palavereineen, lomakkeineen ja koordinaattoreineen uuvuttivat  ahkeran muurahaisen. Työnhyvinvointiselvittelelyjen ja erilaisten työryhmien perustamisen jälkeen muurahainen irtisanottiin, koska se oli menettänyt työmotivaationsa.

 

Tämä on opettavainen tarina. Tuottavuutta ei lisät vain mittareita ja seurantaa lisäämällä. Oleellista on se, mitä ns. asiakasrajapinnassa tapahtuu. Se on paikka, jossa voidaan reagoida nopeasti ja joustavasti. Voimaannuttaminen on henkilöstöjohtamisen muotisanoja. Uskon, että tuottavuus ja varsinkin palvelujen laatu paranee parhaiten, kun panostamme kaupungin työntekijöiden voimaannuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa työntekijöiden vastuuttamista ja valtuuttamista oman työnsä jatkuvaan kehittämiseen. Kannustetaan ja palkitaan työyhteisöjä ja yksittäisiä työntekijöitä. Henkilöstön arvostaminen ja kuuleminen on avainasia myös työhyvinvoinnista puhuttaessa.

 

Pormestari peräänkuulutti yhteistyötä. Ottamalla henkilökunnan aidosti mukaan yhteistyöhön, saamme varmasti luovimmat ideat esiin.

 

 

 

8.11.2009 Tarvitaanko tunnelia?

Tunnelikysymys on vaikea. Luulen, että pelkästään liikenteen vuoksi tunnelia ei välttämättä tarvittaisi. Tampereella ruuhkat ovat varsin kohtuullisia. On totta, että kaupungin väkiluku kasvaa seuraavan 50 vuoden aikana huomattavasti. Mutta miten käy yksityisautoilun tulevaisuudessa? Nykynuoriso on varsin ympäristötietoista väkeä. Julkista liikennettä pitää kehittää joka tapauksessa. Voihan se olla, että yksityisautoilu vähenee dramaattisesti. Mitäs sitten tunnelilla tehdään? Tehdäänkö siitä sitten Suomen pisin hiihtoputki!

Olen kuitenkin ollut tunnelin rakentamisen kannalla, koska keskustan kehittämiseen ja elävöittämiseen se antaisi paljon mahdollisuuksia. Kapealla kannaksella keskustan laajenemissuunnat kun ovat rajalliset. Jos vielä Pohjanmaan junarata saataisiin siirrettyä Pirkkalan kautta kulkemaan, niin nykyisen tien ja junaradan paikalle saataisiin hieno asuinalue. Tampereellakin pitäisi olla tasokkaita asuinalueita, ettei kaikki meidän hyvät veronmaksajat lähde naapurikuntiin järvinäköalan perässä. Helsingissä tämä oivallettiin jo kauan sitten, kun rantoja alettiin kaavoittamaan. Toki rannat pitää jättää kaikkien käyttöön. Lapinniemen rannassa, kerrostalojen edessä,  kulkeva kävelytie on hyvä esimerkki tästä. Mukavahan se olisi itse kunkin lenkkeillä Näsijärven rantamaisemissa. Vielä parempi, jos rantabulevardille saataisiin kahviloita ja ravintoloita. Mutta siihen tarvitaan ne kolme asiaa: ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä. Tampere on hieno kaupunki. Keskustassa saisi olla enemmän pörinää, jotta palvelut säilyisivät ja kehittyisivät edelleen.

 

4.10.2009 Uskonnonopetus jakaa mielipiteitä

Uskonnonopetus oli tämän viikonlopun kuuma keskustelun aihe Aamulehdessä ja sen verkkosivuilla. Itse en lähtisi suvaitsevaisuuden lisäämisen nimissä lopettamaan uskonnonopetusta. Länsimainen kulttuurimme perustuu kristilliseen arvopohjaan. Sen tunteminen on tärkeä osa kansallista identiteettiämme.

Mielestäni todellinen suvaitsevaisuus on sitä, että hyväksymme erilaiset ihmiset ja erilaiset katsomukset,  ja kunnioitamme toisiamme erilaisuudestamme huolimatta.

 

10.8.2009 Teatteri ehkäisee syrjäytymistä

Tampreen teatterikesä herätti taas monenlaisia ajatuksia. Ammatilaisten tekemiä esityksiä on tietenkin hieno seurata. Mutta erityisen ajatuksia herättävä esitys oli tänä vuonna Legioonateatterin esittämä "Pekka-sisäpoliittinen hupailu". Koko Legioonateatterin idea on vaikuttava: työttömyyttä, syrjäytymistä ja "kokopäiväpassiivisuutta" vastustava teatteri. Tämän tekee joukko innokkaita teatterin harrastajia. Kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Ohjaaja kertoi toiminnan olevan osittain sosiaalityötä. Monelle näyttelijälle tämä tarjoaa eheyttävää sisältöä elämään ja mainion yhteisön. Harrastelijateatterit ovat tärkeitä matalan kynnyksen kulttuuripaikkoja. Niihin on helppo mennä, vaikka muuten ei olisi varaa tai innostusta käydä teatterissa. Tämä Pekka-näytelmä oli erityisen hyvää syrjäytymisen ehkäisyä myös tällaisille keskiluokkaisille ihmisille. Meillähän on suuri vaara syrjäytyä ihmisten todellisesta arjesta. Tämä näytelmä esitti yhden näkökulman työttömien ja syrjäytyneiden ihmisten elämään. Legioonateatteri saa tukea mm. kaupungilta, lääniltä ja opetusministeriöltä. Näiden tukieurojen vaikuttavuus on merkittävä monellakin tasolla.

 

17.7.2009 Porissa kuuntelematta jazzia

Päivä Porissa oli antoisa, vaikka jazzin kuuntelu jäikin vähälle (ja aurinko paistoi Reposaaressa). Suomi Areenalla oli mainioita poliittisia keskusteluja. Parasta antia oli nykyisen ja entisten ulkoministerien hyväntuulinen, mutta älykäs keskustelu. Erityisesti jäi mieleen Stubbin näkökulma Afrikan auttamiseen. Kehitysapu on usein ylhäältä tulevaa ja siten kohdemaiden kansallista omanarvontuntoa loukkaavaa. Tämä johtaa negatiivisiin asenteisiin kehitysapua kohtaan. Ääriesimerkkinä oli se, että afrikkalaiset ovat laajasti kokeneet jopa kansainvälisen tuomioistuimen antaman Sudanin presidentin kansanmurhatuomion loukkaavaksi.

 

11.7.2009 Ihmiset, ihmiset ja ihmiset - Tampereen menestyksen edellytys

Tänä kesänä olen nauttinut poikkeuksellisen paljon kotikaupunkini kulttuuri ja palvelutarjonnasta. Kaupungissa on monia idyllisiä kahviloita ja ravintoloita, joiden olemassaolosta en ole tiennyt mitään. Mutta missä ovat ihmiset? Monta kertaa olen ollut kumppanini kanssa ainoa asiakas.

Uudessa kaupunkistrategiassa keskustan elävöittäminen, joukkoliikenteen kehittäminen sekä lähikauppojen ja -palvelujen lisääminen olisi keskeistä. Tampere tarvitsee ihmisiä. Mietitään ensin sitä, miten saamme nykyiset asukkaat pysymään täällä ja houkuteltua uusia veronmaksajia kaupunkiimme. Kouluja joudutaan lakkauttamaan, kun oppilasmäärät pienenevät. Palvelut ja heikkenevät ja kuolevat, jos niillä ei ole käyttäjiä. Nyt äkkiä kaavoittamaan omakotitalotontteja lähiöihin ja täydennysrakentamaan keskustaa.

 

29.6.2009 Mattopyykkiä ja lumedemokratiaa

Kesälukemisistani mielenkiintoisinta antia on tarjonnut Lumedemokratia. Toimittajat Boxberg ja Heikka ruotivat kovin sanoin suomalaista konsensusyhteiskuntaa. Suomi ei ole heidän mielestään oikea länsimainen demokratia. Onhan se totta, että kansalaiset eivät nykyisin ole kovin innokkaita osallistumaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Mutta ollaan nyt kuitenkin iloisia, että meillä ylipäätään on demokraattinen hallintojärjestelmä.

 

Pakollinen kesälomaohjelmani on mattopyykillä käyminen. Pesupaikalle jonottaessani tuli kyllä mieleen, että onkohan tässä mitään järkeä. Kyllä vettä kuluu, kun kaikki pesevät ja huuhtelevat pari mattoansa monissa eri vesissä. Olisikohan ekologisempaa pesettää matot pesulassa? Toisaalta mattopyykillä on myös oma terapeuttinen vaikutuksensa.

 

Me suomalaiset olemme huonoja käyttämään palveluja. Meillä elää vahvasti itse tekemisen kulttuuri. Lumedemokratian kirjoittajat harmittelevat suomalaisen keskiluokan surkeaa ostovoimaa, mikä johtuu parlamentarismin ja markkinatalouden vieroksunnasta. Palvelusektorilla töitä riittäisi, jos vain olisi asiakkaita.

 

 

27.1.2009 Köyhän ei kannata ostaa halpaa

Monituottajamalli puhutti kovasti uutta kaupunginvaltuustoa. Kaupungilla on palvelujen järjestämisvastuu, mutta pitääkö kaikki tuottaa kunnan omana työnä? Aihe herätti suuria intohimoja suuntaan jos toiseenkin. Eiköhän kuntataloutta voisi ajatella vähän samalla logiikalla kuin kotitalouttakin. Hintoja kannattaa vertailla, saman tuotteen hinnoissa on joskus isojakin eroja. Samasta kahvipaketista saa maksaa kahdessa eri kaupassa täysin eri hinnan.

 

Hinta ei kuitenkaan saa olla ainoa kriteeri. Kyllä vanha kansa tietää: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Halpa koulureppu ei kestä aina vuottakaan. Mutta laadukas, vaikkakin kallis, voi hyvässä lykyssä kestää koko peruskoulun ajan. Sama pätee kuntataloudessa. Esim. tekonivelsairaala Coxasta ostetut leikkaukset ovat vähän kalliimpia, mutta laatu on myös parempi. Kalliiden korjausleikkausten määrä on huomattavasti pienempi kuin aikaisemmilla palveluntuottajilla. Puhumattakaan siitä säästöstä, mikä tulee inhimillisenä